Kuinka tapahtumapaikan mielikuvaa voidaan muuttaa?
Tapahtumapaikkoihin voidaan saada parempi käyttöaste vaikuttamalla tapahtumapaikan imagoon. Käyttöasteen lisäksi vaikutukset ulottuvat myös kaupunkikulttuurin elävöittämiseen, väliaikaistilojen tarpeellisuuden reagoimiseen sekä yleiseen asenneilmapiiriin ulkotilojen suhteen. Aiheesta on valmistunut joulukuussa 2012 Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelmasta opinnäytetyö ”Tapahtumapaikkaimagon kehittäminen Lasipalatsin aukiolle asiantuntijoiden näkökulmasta”.
Arabianrannasta Berliiniin
Aloitin kulttuurituotannon opinnot Stadiassa, nykyisessä Metropoliassa, vuonna 2007. Olin vastakirjoittanut ylioppilas. Tuohon aikaan sana ”tuottaja” tuntui itselle vielä hieman hämärältä, eikä minulla ollut täysin selkeää kuvaa siitä minne kaikkialle voisin työllistyä. Olin kuitenkin ollut kesätöissä festivaaliassistenttina, joten kulttuurituotannon opintoihin hakeminen tuntui luontevalta vaihtoehdolta.
Minua kiinnosti opintojen alusta saakka kulttuurituotannon ja erityisesti musiikkibisneksen kansainvälinen aspekti. Valitsin henkilökohtaiseen opintosuunnitelmani muun muassa musiikkiviennin, bisnesenglannin sekä ranskan ja saksan kielen kursseja. Sain myös koululta apurahan vierailuun Frankfurtin musiikkimessuilla vuonna 2008.
Vaikka useat opiskelukaverini suuntasivatkin työharjoitteluun ulkomaille, päädyin itse tekemään työharjoitteluni Musiikki & Mediassa, Suomen suurimmassa musiikkialan ammattilaistapahtumassa. Sain työharjoittelun aikana paljon työkokemusta ja vastuuta. Harjoittelupaikkani osoittautui myös hyödylliseksi tulevan urani kannalta, sillä vastaaviin kansainvälisiin ammattilaistapahtumiin osallistuminen eri puolilla Eurooppaa on olennainen osa nykyistä työtäni.
Työkokemukseni on kertynyt pitkälti suomalaisen nykykansanmusiikin kentältä, mutta kehittynyt vähitellen kansainvälisempään suuntaan. Viime vuosina olen toiminut muun muassa Tsuumi Sound Systemin, Etno-Espan ja Sibelius-Akatemian tuottajana. Parhaillaan viimeistelen kansainvälistä Arts Management -maisteritutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.
Kevään 2013 työskentelen Berliinissä musiikkialan yrityksessä, joka keskittyy skandinaavisen musiikin vientiin sekä promootioon. Opinnoillani Metropoliassa on ollut suuri vaikutus siihen, miten hahmotan kulttuurin kenttää niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kulttuurituottajan koulutus on antanut paljon työvälineitä ja tietoa, mutta ennen kaikkea verkostoja, joita voin jatkuvasti hyödyntää työssäni tuottajana.
Yksi elämä, ainakin kuusi ammattia
Työelämä on muutostilassa. Harva tulee enää yhdellä tutkinnolla toimeen tai tekee vain yhtä työtä koko uransa ajan. Menestyäkseen ihmisen on tehtävä työnsä hyvin. Koulutus antaa tukijalan, jonka päälle voi rakentaa oman ammatillisen osaamisensa ja luoda verkostonsa omien intressiensä mukaan. Uusille ajatuksille avointa mieltä ja ajoittain rohkeaa heittäytymistä tarvitaan. Miten siihen päästään?
Ylioppilaskirjoitusteni aikaan halusin ryhtyä toimittajaksi. En yrityksistäni huolimatta päässyt yliopistoon. Löysin teatteriharrastuksen kautta syntyneiden verkostojen ansiosta itseni kesätöistä Suomenlinnasta lasten seikkailukierroksen tuotantosihteerinä. Ymmärsin, että ilman koulutusta minulla ei ollut riittävästi välineitä selvitäkseni työn haasteista.
Ystäväni kertoi, että on olemassa ammattikorkeakoulu, jossa voi opiskella kulttuurituotannon alaa. Ahaa-elämys oli koettu. Opiskelujen parasta antia oli, että tutustuin ja verkostoidun pariinkymmeneen muuhun kulttuurialasta kiinnostuneeseen nuoreen ihmiseen. Tänä päivänä he toimivat suurten festivaalien, monenlaisten tapahtumien tuottajina ja yrittäjinä, kotimaassa ja ulkomailla.
Tutkinnon suorittamiseen liittyneen työharjoittelun tein suuressa teatterissa, jonka toimintaa seuratessani ymmärsin, ettei himoitsemani teatterituottajan työ ole minulle se oikea tehtävä. Koska minusta ei tullut toimittajaa eikä teatterituottajaa, tartuin tarjoukseen jäädä valmistuttuani töihin omaan oppilaitokseeni. Koin sen helpoksi tavaksi aloittaa työuraa.
Olen toiminut kuluneen seitsemän vuoden aikana kansainvälisten asioiden koordinaattorina, tiedottajana ja sivutoimisena opettajana. Heti mahdollisuuden auettua jatkoin opintoja eli suoritin työn ohessa kulttuurituotannon ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Opiskelun aikana verkostoni kasvoivat kulttuurialan ammattilaisten parissa. Ylemmän tutkinnon ansiosta olen tullut valituksi koulutuspäällikön sijaiseksi ja projektipäällikön tehtävään. Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, koen olevani valmis jälleen uusiin haasteisiin.
Katarina Broas
Nykyään kulttuurituottajia on paljon, ja ala on ollut nosteessa viime vuodet, eikä syyttä. Nuorempana minulla ei kuitenkaan ollut selkeää visiota siitä, mikä minusta tulee isona. Kaksikymppisenä kokeilin niin tradenomin kuin kampaajan opintoja, mutta eivät ne olleet sopivia valintoja. Vuosi Kreikassa minimipalkalla motivoi opiskelemaan, ja kun 1999 pyrin Sydvästin amk-kulttuurituottaja koulutusohjelmaan ja pääsin sisään, olin hämmentynyt. Mitäköhän tästä tulee?
Opinnot alkoivat ja koska koulutusohjelma oli uusi, oli opintojen sisällössä vielä paljon rönsyjä. Rönsyt ja visionäärinen opettaja rikastuttivat kuitenkin opintokokonaisuutta. Opettelimme mm. valokuvaksen perusteita, tutustuimme kirjallisuuden maailmaan kustantamoiden näkökulmasta, tuotimme yhdessä seminaarin ja yhden festivaalin, kävimme tapaamassa kollegoja Ruotsissa, juoksimme harva se ilta teatterissa, luimme kulttuuripolitiikkaa, vastaanotimme opiskelijavieraita Venäjältä ja mitä kaikkea.
Opintojen aikana pääsin työharjoitteluun Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskuksen kulttuuriyksikköön ja Kiasma-teatteriin. Kävin myös opiskelijavaihdossa Lontoon South Bank Universityn Arts Management -koulutusohjelmassa.
Olen ollut kymmenen vuotta alalla, mutta koen edelleen olevani keltanokka. Jos erehdyn kuvittelemaan, että jokin osa-alue on selvää pässin lihaa, löydän itseni viikon päästä tekemästä asian juuri päinvastoin. Kulttuurituottajan työssä on siis yksi asia varma: koskaan et voi olla varma siitä, että kaikki sujuu, niin kuin suunniteltu. Muuttuvia asioita on miljoona. Kulttuurituottajan on ymmärrettävä taiteen tekemisen prosesseja ja niitä tekijöitä, jotka rakentavat kokonaisuuden ja johtavat lopputulokseen, oli se näyttely, esitys tai jotain muuta. Kulttuurituottaja ei ole kuitenkaan tradenomi, mutta ei välttämättä taiteilijakaan, tai ehkä hän on vähän kumpaakin? Ainakin molempia maailmoja on ymmärrettävä ja sitä, miten niissä toimitaan.
Vuonna 2002 aloitin opintojen ohella työn taidegalleria Forum Boxissa ja siellä vierähti melkein kaksi vuotta. AMK-opinnoista valmistuin vuonna 2004 ja jatkoin työn tekemistä. Pääsin Museoviraston Kulttuurien museoon töihin ja opin taas paljon uutta museomaailmasta, ja miten siellä toimitaan. Vuonna 2006 jatkoin matkaa ja pääsin Taideteolliseen korkeakouluun projektisihteeriksi. Sillä matkalla olen edelleen, tosin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Median laitoksen projektisuunnittelijana. Itse työtäni on vaikea kuvailla muutamin sanoin. Missä työssä pohditaan puiden vuokraamista, tekijänoikeuksia, painotiedostoja, avajaistarjoiluja ja fonttien ostamista, kaikkia samaan aikaan? Ainakin minun työssäni.
Huomasin kuitenkin kaipaavani niin haasteita kuin vahvistusta omaan tekemiseen ja osaamiseni arviointiin. Aloitin Metropolian YAMK-opinnot 2011 ja valmistuin keväällä 2012. Tiivis opintoputki työn ohella on todella rankkaa, mutta myös palkitsevaa. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun sinua ympäröi uusi joukko ihmisiä, mutta kaikki ymmärtävät toisia niin kun vanhat ystävykset konsanaan. YAMK-opintorupeaman jälkeen tunnen itseni paremmin, varsinkin sen tuottajapersoonan ja miten hän toimii.
Parasta kulttuurituottajan työssä on kuitenkin jatkuva oppiminen ja uusien asioiden kokeminen. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan päivittäin tavata erilaisia taiteen ja muotoilun edustajia ympäri maailmaa ja tehdä töitä heidän kanssaan. Olen onnekas, viihdyn työssäni ja otan siitä kaiken ilon irti. Suosittelen samaa muillekin!
Työharjoittelussa Helsingin Juhlaviikoilla
Aloitin kulttuurituotannon opinnot syksyllä 2008, ja jo seuraavana kesänä 2009 päädyin työharjoittelijaksi Helsingin juhlaviikoille, missä työskentelin esittävien taiteiden (teatteri, tanssi, sirkus) tuottajan työparina.
Tuottajan toimenkuvaan kuuluu mm. esityssopimusten laadinta, budjetointi sekä esitys-, matka- ja majoitusjärjestelyt. Itse sain paljonkin vastuuta, suhteessa siihen että olin ”vain” työharjoittelija. Työtehtäväni liittyivät erityisesti majoitus- ja matkajärjestelyihin ja käytännön järjestelyihin esityspaikoilla. Yksi syy siihen, että sain paljon vastuuta, oli tiimimme pieni koko. Esittävien ohjelmisto oli laaja ja samaan aikaan oli useampia esityksiä, joista ainakin kansainvälisissä vierailuissa jompikumpi meistä oli läsnä vastaamassa, että kaikki sujuu.
Näin jälkeenpäin ajateltuna on hassua, miten minut ylipäätään valittiin työharjoittelijaksi niinkin varhaisessa vaiheessa. Mutta oppimiseni ja työurani kannalta se oli lottovoitto. Pääsin tekemään paljon ja monipuolisia asioita ammattimaisessa organisaatiossa, mikä antoi käytännön näkökulmaa loppuopintoihini. Tärkeä asia oli myös saamani verkosto: tutustuin suureen joukkoon kulttuurikentän toimijoita, joista moneen olen törmännyt sittemmin.
Jotain tein tuona kesänä oikein, sillä se ei jäänyt ainoaksi Juhlaviikoilla. Seuraavana vuonna olin töissä festivaalin aikana aulatyöntekijänä, ja nyt on alkamassa kolmas vuosi ”oikeissa töissä” esittävien taiteiden tuotantoassistenttina.
Taiteenaloista teatteri on ollut aina lähinnä sydäntäni, mutta sinällään oli sattumaa, että päädyin Juhlaviikoilla esittävien taiteiden tuotantoon. Olin toki tehnyt joitakin projekteja teatterin parissa sitä ennen, mutta todellista ammatillista osaamista minulla ei siitä ollut loppupeleissä juuri sen enempää kuin vaikkapa konserttituotannosta. Näin ollen työharjoittelu vaikutti siihen, että jatkossakin ajauduin erityisesti esittävän taiteen pariin. En tätä harmittele, mutta jännä pohtia, miten se ammatilliseen suuntautumiseeni on vaikuttanut.
