Kutsumusammattina elokuvat
ANNA SUONSYRJÄ
Naisella on graafiset silmälasit, mustavalkoinen vaatetus ja punaista huulipunaa. Astun sisään elokuvajulisteiden täyttämään huoneeseen tamperelaisessa soluasunnossa. Seinällä tikittää filmikelasta tehty kello. Huoneen sisustus on kuin elokuvateatterin tunnelmallisesta aulasta.
Huoneen asukas, Julia Elomäki, on 22-vuotias opiskelija, joka valmistuu tänä keväänä medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta elokuvatuotannon puolelta. Hänelle elokuvakulttuuri on aina ollut osa arkea.
– Elokuvat ovat olleet pienestä pitäen rakkain harrastus ja elokuva siirtynyt vähän niin kuin veressä. Art House Cinema Niagara Tampereella on toinen kotini. Vietin aikaa Niagarassa jo lapsena, koska isäni työskentelee teatterinhoitajana ja Pirkanmaan elokuvakeskuksen levittäjänä. Nyt olen itse koneenkäyttäjä Niagarassa ja avustan myös levitystyössä, kertoo Julia ylpeänä.
Opiskelun ja työn ohessa elokuvat valtaavat myös osan naisen vapaa-ajasta. Lempikuppilatkin löytyvät usein elokuvateattereiden kupeesta.
– Olen tottunut nykyään, että elokuvateatterin kyljessä on baari tai joku kuppila. Teatterin pitää olla kulttuuriympäristö, jossa voi tehdä muutakin kuin mennä elokuviin. ”Finkkarin” teatterit ovat lähes kaikki identtisiä, ennemmin pidän Bio Rexin ja Engelin tunnelmasta Helsingissä. Parhaat elokuvateatterit olen kyllä löytänyt Prahasta, tunnelmoi Julia.
Ammattina yhteistyö
Tuottajaksi valmistuva Julia tekee opinnäytetyötään suomalaisen elokuvan levittämisestä.
– Levitys on sitä, että tuote eli tässä tapauksessa elokuva tuodaan kuluttajille. Levittäjä on henkilö, joka on tuotteen ja kuluttajien välissä, tiivistää Julia.
Niin kuin monet nuoret elokuva-alalla, Julia ei ole pääasiallisesti kiinnostunut ainakaan vielä elokuvien levittämisestä. Tuottajan työssä hän rakastaa etenkin kuvauksiin osallistumista ja kommunikaatiota ohjaajanja tuottajan välillä.
– Tuottajan ja ohjaajan yhteistyö tulee vain kovaa työtä tekemällä. Vasta ajan kanssa oppii toimimaan työryhmän kanssa, vaikka koenkin työryhmässä toimimisen parhaana osaamisalueenani. Mieluiten tuotankin elokuvia niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa olen jo aiemmin tehnyt hyviä projekteja.
Raha vie intohimon
Levittäjän ja tuottajan työssä törmää jatkuvasti taloudellisiin vaikeuksiin, jotka vaikuttavat myös työn mielekkyyteen. Isot tuotantoyhtiöt määrittelevät isojen elokuvateattereiden ohjelmistot ja pienet indie-yhtiöt eivät saa helposti näkyvyyttä.
– Myös levittäjän duuni kiinnostaa, mutten haluaisi jämähtää Pirkanmaan elokuvakeskukselle. Voisin harkita, jos rahaa saataisiin lisää, Julia harmittelee.
Suomessa satsataan suuren yleisön fiktioelokuviin ja niitä rahoittavat varakkaammat tuotantoyhtiöt. Suuren yleisön tavoitteleminen tuotantovaiheessa taas vaikuttaa paljon lopputulokseen.
– Hyvänä esimerkkinä Koivusalon ”Vuonna 85”, joka on myynyt mielestäni aivan liian hyvin. Suuret katsojamäärät kalastanut elokuva tuottaa enemmän rahaa ja saa elokuvasäätiön tuet. Harmi vaan, että yleisö ei saa välillä edes mahdollisuutta nähdä parempaa viihdettä.
Kirjoittaja on kulttuurituotannon opiskelija ja leffanörtti, joka haluaa myös joskus yhdistää työn ja hyvin.
Digitaalisen äänentoiston hinta ja tulevaisuus
TOMAS RUUHISALMI
Viimeisien vuosien aikana digitaalisia äänentoistokonsoleita on tuotu markkinoille voimakkaammin kuin analogisia vastaavia koskaan tuotiin. Alalla toimivat ovat valmistautuneet maksamaan konsolista vähintään kymmenentuhatta euroa – ja tätä pidetään edullisena. Mielenkiintoista on, että mikään laitteen yksittäinen osatekijä – tai niiden summa – laitteessa ei yllä lähellekään markkinahintoja. Emme kuitenkaan maksa tyhjästä ostaessamme digitaalisia äänentoistokonsoleita.
Kehitystyön kallis hinta
Digitaalisuuden ymmärtämisen avain piilee kehitystyössä. Komponentit ja tekniikat eivät ole lähtökohtaisesti kalliita, mutta niiden saavuttaminen on vaatinut tuhansien tuntien kalliin kehitystyön. Tämä on seikka, jonka usein unohdamme kauhistellessamme hintoja. Useissa komponenteissa on tosin jo saavutettu tietynlainen vakiintunut taso, jota on vaikea ylittää. Kilpailu onkin siirtymässä entistä vahvemmin käyttöliittymäsuunnittelun puolelle. Yritys, joka kykenee tarjoamaan miellyttävimmän ja toimivimman kokemuksen, on voittaja. Samanlainen kehityskaari on löydettävissä myös matkapuhelinteollisuudesta. Todellinen kilpailu käydään käyttöjärjestelmien välillä, sillä tekninen kehitys on saavuttanut tason, jota on vaikea parantaa – ainakaan merkittävästi.
Hintakehitys
Ammattilaismarkkinoilla hinnoittelu on löytänyt uomansa ja yleisesti hyväksyttyjen konsolien kohdalla hintakehitys on jäänyt paikoilleen. Esimerkiksi suurvalmistaja Yamahan LS-9 –konsoli (http://www.yamahaproaudio.com/global/en/products/mixers/ls9/) on pysäyttänyt hintakehityksen jo aikoja sitten. Markkinoille tuodaan kuitenkin aika-ajoin tuotteita, jotka ravistelevat hintakehitystä merkittävästi. Viimeisin tällainen julkaisu tapahtui, kun kyseenalaisesta maineesta Behringer julkaisi uusimman X-32 –konsolinsa. (http://www.behringer.com/EN/Products/X32.aspx) ajoi muut valmistajat laskemaan hintojaan jopa tuhansilla euroilla. Tällaisesta kehityksestä voimme päätellä, että konsolien hinta sisältää suuren osan kehitystyöstä johtuvaa hinnanlisäystä. Tämä “kehityslisä” voidaan kuitenkin tarvittaessa leikata pois lopputuotteen hinnasta, jolloin tuotteen valmistuskustannukset säilyvät suhteessa asiakkaalta perittävään hintaan.
Markkinoiden muuttujat
Tämänkin alan markkinat muuttuvat aktiivisesti. Suurin ja merkittävin muutos tapahtui, kun Behringer osti arvostetun konsolikehitysyhtiö Midaksen. Käytännössä Behringer siis osti oikeudet Midaksen mittaamattoman arvokkaan kehitystyön tuloksiin. Tämä mahdollistaa ammattitasoisen teknologian myymisen uskomattoman edulliseen hintaan.
Alan ammattilaisten keskuudessa tällainen muutos on jakanut voimakkaasti mielipiteitä. Hinnan laskujen myötä pelätään kehitysmahdollisuuksien pienenevän ja siirtyvän muille valmistajille, jolloin tulevaisuuden teknologia saattaa jäädä entistä harvempien valmistajien kehitettäväksi. Tämä taas antaa mahdollisuuden aiempaa korkeampaan lopputuotteen hinnoitteluun.
Kehityksen tulevaisuus
Digitaalinen äänentoisto on yksi voimakkaimmin kehittyvistä aloista ja se tulee jättämään ennen pitkää analogiset laitteet kokonaan pois käytöstä. Lähitulevaisuudessa kehitys kuitenkin panostanee nimenomaan käyttöliittymän toimivuuteen (vrt. Apple iOS). Tulevaisuuden julkaisuja ja päivityksiä tulee leimaamaan liitettävyys ja laajennettavuus. Jo tämän päivän konsoleissa suuri kilpailuvaltti on esimerkiksi iPad sovellus ja sen toimivuus. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä, miten konsolien liitettävyysongelmat ratkaistaan ja miten DANTE – ja CL-50 –verkkojen keskinäinen yhteys tullaan toteuttamaan.
Lähivuosien julkaisut tulevat nojaamaan uudistusten osalta voimakkaasti käytettävyyteen, kosketusnäyttöjen kehittymiseen ja käyttöliittymäosaamiseen. Itse näen kehityksen suunnan hyvänä, sillä esimerkiksi useiden Yamahan konsolien käyttöliittymää on ehdottomasti kehitettävä ja se tulee näillä näkymin tapahtumaan vain, jos markkinat ja kuluttajat valmistajan siihen pakottavat.
Kirjoittajan esittely:
”Olen kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija ja huipulla lopettanut ex-jalkapalloilija. Tavoitteena on tulevaisuudessa yhdistää koulutuksen tarjoama osaaminen vahvaan esitystekniikan osaamispohjaan. Uusina valloituksina aion kolmen vuoden kuluttua hallita erinomaisesti myös markkinoinnin ja viestinnän jalon taidon. Kulttuurihippeys ei oo se mun juttu. ”
Farkut –Helppo käyttää, vaikea valita
ANNI LEINO
Farkut ovat muodissa aina, ne sopivat kaikille ja oikean mallin löytämiseen kannattaa varata sekä aikaa että rahaa. Täydelliset farkut kohottavat takapuolta, mieltä ja itsetuntoa. Yhdistämällä farkut erilaisiin asukokonaisuuksiin, niillä voi astella huoletta sekä töihin että juhliin. Myyjältä kannattaa kysyä reippaasti apua, jos oma koko tai farkkumallien istuvuus mietityttää. Ensimmäisten täydellisesti istuvien farkkujen löytäminen on lähes yhtä vaikeaa kuin ensimmäisten täydellisesti istuvien rintaliivien, joten sovittaminen vaatii pitkää pinnaa ja avointa mieltä. Oikein hoidettuna laadukkaat farkut kestävät kovaakin käyttöä, eikä uusia tarvitse ostaa joka kuukausi. Tällä kertaa esittelyssä ovat yleisimmät farkkumallit.
Bootcut
Bootcut-mallissa farkun lahje levenee nilkkaa kohden. Levennys alkaa suunnilleen polven korkeudelta, istuen takapuolen ja reiden kohdalta tiukasti ihoa vasten. Bootcut on klassinen farkkumalli ja se sopii parhaiten korollisten kenkien kanssa. Nimensä mukaan lahkeen tulisi laskeutua kengän päälle kauniisti, niin ettei se kuitenkaan laahaa maata tai tarraudu kengän korkoon kiinni. Lahkeen sopivaan pituuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kengän koron puoleenväliin laskeutuva lahje saa parhaimmillaan jalat näyttämään pidemmiltä ja solakammilta. Bootcut sopii kaikille vartalotyypeille.
VINKKI: Tummat ja yksiväriset bootcut-farkut tasapainottavat leveälantioisen säärien ja vartalon linjaa.
Skinny/Slim eli pillifarkut
Toisin kuin farkkumallin nimi antaa ymmärtää, Skinny-farkut sopivat oikein yhdistettyinä kaikenlaisille vartalotyypeille. Talvikaudella skinnyn nilkkaan asti tiukka lahje on huomattavasti helpompi tunkea saappaan varren sisään kuin esimerkiksi aiemmin mainittu bootcut. Skinny-farkut on helppo yhdistää korkokenkiin, tennareihin, sandaaleihin tai ballerinoihin. Tässä mallissa lahkeen pituuden voi valita oman maun mukaan. Kevään 2013 trendinä ovat niin sanotusti liian lyhyeksi jäävät pillifarkkujen lahkeet, jotka paljastavat nilkan, mutta jäävät pohkeen alapuolelle (vajaamittaisessa mallissa usein merkintä ”cropped slim”). Toisaalta skinny-farkut voi valita pidemmällä lahkeella, jos tykkää että lahkeeseen jää muutama poimu nilkan kohdalle.
Straight
Straight on suoralahkeinen farkkumalli, joka eroaa vain vähän pillifarkusta. Suoralahje laskeutuu kengän päälle, joten lahkeen pituuden tulisi olla oikein valittu. Liian pitkä lahje tekee helposti kengän päälle ruman kasan. Liian lyhyiden lahkeiden kanssa kannattaa olla tarkkana tai kääriä lahkeet kunnolla pohkeeseen asti. Klassinen perusmalli.
Chino
Lahkeesta kääritty, nilkan paljastava farkkumalli, jossa aavistuksen porkkanan mallinen lahje (kapenee ylhäältä alas). Chino-malli on ollut muodissa jo useamman vuoden ja sitä on tarjolla paljon sekä farkkuna että muissa materiaaleissa. Helppokäyttöinen ja mukava farkkumalli arkeen. Takataskujen tilalla usein pelkät napit eli jos kaipaa pyllylleen kohotusta, kannattaa kokeilla perinteisempiä farkkumalleja. Chinoja on tarjolla sekä miehille että naisille.
Boyfriend
Boyfriend-malli on nimensä mukaan ”miesten malli”. Muotibuumin naisihanteena on kiireessä poikaystävänsä housuja lainaava, 180cm mallivartaloinen, menevä nainen. Nainen yhdistää miehensä löysät farkut rohkeasti korkokenkiin ja naiselliseen yläosaan. Valitettavasti boyfriend-malli näyttää harvoin imartelevalta muiden kuin pitkien ja kapeiden säärien kanssa. Läpeensä löysä malli ei kohota kenenkään takapuolta, joten se sopii parhaiten niille, joilla sitä ei juurikaan ole. Trendikästä on kääntää tästäkin mallista lahkeet vajaamittaisiksi.
Farkkusanastoa:
Waist: Vyötärö (usein merkintä ”W”+numero). Naisten farkuissa yleensä koot 25-34, riippuen valmistusmaasta ja brändistä.
Lenght: Lahkeen pituus (usein merkintä ”L”+numero heti vyötärömitan jälkeen). Naisten farkuissa pituudet 30-34.
- Jos farkkujen kokolapussa on ainoastaan vyötärökokomerkintä (W+numero), farkkumallin lahkeen pituus on todennäköisesti vajaamittainen eli sitä on olemassa vain yhtä pituutta.
Muista:
- Älä pese strechfarkkuja (sis. Puuvillan lisäksi elastaania, joka tekee materiaalista joustavan) huuhteluaineella. Huuhteluaine tuhoaa joustavuuden, eivätkä farkut enää istu pesun jälkeen.
- Tummat yksiväriset (ei kulutuksia) farkut kannattaa kääntää ympäri ennen pesua. Älä käytä huuhteluainetta, jotta farkun pintaan ei synny valumajälkiä.
- Liiku sovittaessasi uusia farkkuja! Farkun kuuluu kestää ja se venyy käytössä aina. Jos haluat, että malli pysyy tiukkana vielä parin ensimmäisen käytön jälkeen valitse pienin koko, josta saat napin kiinni. Usko pois, ne löystyvät ja niistä tulee lopulta täydellisesti istuvat farkut!
Kirjoittaja on kulttuurituotannon opiskelija, joka on palkittu Vuoden Farkkumyyjä–tittelillä työnantajansa puolesta, myytyään eniten farkkuja Kampin Esprit-liikkessä kesällä 2011. Palkintona oli mainetta, kunniaa ja iPhone4s.
Nuoruuden vilskettä kuvankauniissa Englannissa
SATU SALMINEN
Elokuva käynnistyy, kun 17-vuotias, kirjailijan ammatista haaveileva Emelia saapuu pikkukaupunkiin siivoamaan kodikkaan majatalon huoneita. Majataloa pyörittää pariskunta ja heidän 17-vuotias tyttärensä Beth. Rauhallinen Beth ystävystyy seikkailunhaluisen Emelian kanssa ja saa elämäänsä meininkiä mm. Juhlien ja poikien merkeissä. Emelia saa läsnäolollaan muihinkin perheenjäseniin eloa – hänen ja perheen isän välille muodostuu salainen intiimi suhde, joka vaikuttaa niin Emelian ja Bethin ystävyyteen, kuin Bethin vanhempien avioliittoonkin. Ratkaiseva hetki tapahtuu, kun Beth epäilee olevansa raskaana, ja hänen äitinsä huomaa raskaustestin tyttärensä sängyllä. Tämän jälkeen juoni etenee nopeasti.
Niall MacCormickin Albatross on rehellinen ja villi kuvaus nuoruudesta ja sen herkkyydestä. Siitä, kuinka elämä voi viedä uskomattomiin tilanteisiin, yllättävissä, jopa tylsissäkin paikoissa. Elokuva on kuvattu Englannin kuvankauniilla etelärannikolla. Harmoniset maisemat ja kaunis värimaailma tasapainottavat muuten niin nopeatempoista ja tapahtumarikasta elokuvaa.
Jessica Brown Findlay näyttelee Emeliaa. Hänet muistetaan mm. Roolistaan Downtown Abbeyssa. Brown Findlayn rooli Emeliana on uskottava ja helposti lähestyttävä. Kyseessä on hahmo, jolla on ollut vaikea lapsuus ja joka reagoi siihen nuorelle tyypillisillä tavoilla; erilaisuudella ja kapinoinnilla. Vaikka elokuva on täynnä hyvää huumoria, on siinä myös vakavia kohtauksia, jotka antavat katsojalle lisäperspektiiviä. Elokuva ei jää vain perus hömppäkomediaksi monen muun vastaavan rinnalle.
Tamzin Rafnin kirjoittama juoni ei ole se omaperäisin, mutta ei tylsinkään tarina elokuvalle. Elokuva on onnistunut omassa kategoriassaan – komedia-draama – erittäin hyvin, näyttelijävalinnat toimivat rooleissaan erinomaisesti ja ottaen huomioon, että elokuva on ohjaaja MacCormickin esikoisteos, se on hyvin katsottavaa ja suositeltavaa viihdettä.
Televisio-ohjaajan ensimmäinen elokuva
Niall MacCormick on Englannissa tunnettu ohjaaja television puolelta. Hän on ohjannut mm. Komedia-draaman The Long Walk to Finchley sekä Alan Rickmanin tähdittämän The Song of Lunch. Molemmat sarjat ovat näkyneet suositulla BBC-kanavalla, joten luottoa MacCormickin ohjaustaitoihin löytyy siis jo television puolelta. Albatross on hänen ensimmäinen elokuvansa ja on saanut kotimaassaan hyvän vastaanoton. MacCormick kertoo, ettei tämä jää hänen viimeiseksi elokuvakseen.
Kirjoittaja on kulttuurituotannon opiskelija, joka rakastaa elokuvia ja erityisesti niiden katselua vanhoissa tunnelmallisissa teattereissa.
Veikkausliiga kansainvälisen kausijärjestelmän alaisuuteen
MIKAEL MÄKITALO
Suomen jalkapallopääsarjan Veikkausliigan pitää siirtyä eurooppalaisen sarjasysteemin mukaiseen aikatauluun. Suomessa käytettävä nykyinen sarjajärjestelmä ei palvele maksavia katsojia. Suomen sarjakauden käynnistyessä huhtikuun lopulla, Euroopan huippusarjat ovat jo loppuhuipennuksessaan.
Veikkausliiga taistelee vuodesta toiseen saman ongelman kanssa. Yleisökeskiarvot pyörivät reilussa parissa tuhannessa, vaikka stadionkapasiteetit mahdollistaisivat yli 5000 katsojan tilastot. Suomalaiset jalkapallofanit ovat yksinkertaisesti käyttäneet energiansa jo talvella Euroopan huippusarjojen seuraamiseen. Katsojille pitäisi tarjota yhtenevät Euroopan sarjat, jotta he saisivat vertailukohtia isompiin jalkapallokulttuureihin. Ihmiset pitää saada katsomoihin, kun jalkapallomaailma on kiinnostavimmillaan. Veikkausliigaa voidaankin pitää tätä nykyä kesälomasarjana.
Veikkausliigan tulisi hakea esimerkkiä Saksasta. Siellä pidetään sydäntalvella kuukauden mittainen tauko joulu-tammikuun vaihteessa. Naapurimaamme Venäjä siirtyi myös eurooppalaiseen sarjasysteemiin viime vuonna. Kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia idässä. Esimerkiksi tammikuun siirtoikkunassa ruplat vaihtoivat tiuhaan omistajaa ja useita Euroopan huippupelaajia siirtyi itään pelaamaan – yleisökeskiarvojen kasvua unohtamatta.
Edeltäviä esimerkkejä soveltaen Suomen sarjakausi voitaisiin aloittaa heinäkuun puolessa välissä. Talvitauko aloitettaisiin marraskuun lopussa ja kevätauringon herätessä jatkettaisiin maaliskuun alusta aina toukokuun loppuun. Suomen talviolosuhteet hankaloittavat sarjan läpivientiä, mutta liigalisenssiin lisättävällä tekonurmipakolla selvittäisiin ääriolosuhteistakin. Kelien salliessa pelattaisiin tietenkin luonnonnurmella.
Sarjaohjelmaa pitää muokata Gameday –ajattelumallin mukaiseksi. Eli loppuviikon (pe-la-su) aikana pelattaisiin yksi ottelukierros läpi. Esimerkkinä systeemi; perjantaina yksi ottelu (klo 20:00), lauantaina neljä ottelua (klo 16:00) ja sunnuntaina jälleen yksi ottelu (klo 14:00). Tällöin katsojat saataisiin sitoutettua yhdenmukaiseen ottelujärjestykseen. Joka toinen viikko ohjelmassa olisi se oman kaupungin kohokohta. Kotiottelu.
Suomen kesälomakaudella (kesäkuu-elokuu) kaupungit tyhjenevät ihmisten suunnatessa mökeillensä. Voisi kuvitella lämpimien ilmojen olevan se houkuttelevin tekijä, joilla katsojat saadaan ottelutapahtumiin paikanpäälle. Tässä on valitettava vääristymä. Jalkapallo-ottelussa käyminen pitäisi olla jo itsessään suuri elämys.
Euroopan sarjoja jo pitkään seuranneena ja ulkomailla otteluissa käyneenä tiedän, mitä yhteen kuuluvuuden tunne on parhaimmillaan. Schalke 04:n kotiottelussa, Saksan Gelsenkirchenissä, katsojat vauvasta vaariin huusivat yhteen ääneen pelaajien nimiä esittelyn aikana. Veikkausliigaseurojen pitäisi profiloitua enemmän oman kaupunginyhteiseksi asiaksi. Markkinointia tulisi kehittää kannattajalähtöisen palautteen suuntaan.
MTV3 tarjoaa Suomessa urheilukanavapaketteja parin kymmenen euron kuukausihintaan, joka sisältää kymmeniä suoria lähetyksiä Euroopan huippusarjoista. Tilastojen mukaan kyseisen tv-urheilupaketin tilaajia löytyy Suomesta noin satatuhatta taloutta. Jos nämä ihmiset saataisiin ohjattua kahdentoista Veikkausliigaseuran kausikortin omistajiksi, tarkoittaisi se noin kymmentä tuhatta lisähenkeä ottelua kohden. Veikkausliigapomot eivät voi piiloutua enää kliseisen ”jalkapallo ei kiinnosta” –lausahduksen taakse.
Edellä mainituilla parannuksilla Veikkausliigasta saataisiin kansainvälisesti kilpailukykyinen sarja. Jalkapallon yhteisöllisyys kehittäisi liigapaikkakuntia ja yhteen hiileen puhaltamisen ajatusmaailma loisi uskomattomia elämyksiä myös katsojille.
Kirjoittajan esittely:
”Aloitan syksyllä toisen vuoden opinnot Tuottamolla. Tällä hetkellä urheilumaailma vie aikani,
mutta kokemusta löytyy myös kuvataiteen, elokuvan, teatterin ja musiikin parista.
Ollako sitten Beckham, Picasso vai näiden sekoitus – tulevaisuus sen näyttäköön.”
