Vinkkejä tämän päivän hääsuunnitteluun
Onpa haaveissasi häät kahdestaan puolisosi kanssa paratiisisaarella tai monen sadan vieraan häät kartanossa, ei ole häitä ilman hääsuunnittelua. Näitä ohjeita seuraamalla helpotat suunnittelutehtävääsi.
Hääsuunnittelu tänä päivänä
Nykypäivänä häiden järjestämiseen käytetään entistä enemmän aikaa ja rahaa. Häihin panostetaan paljon ja hääpäivästä toivotaan lähes taianomaista. Suunnitteluiden sujumisesta blogataan ja valintoja punnitaan kanssamorsiamien kanssa. Häitä aletaan suunnitella entistä aikaisemmin ja hääpaikkoja varataan reilusti etukäteen.
Totuus ei ole näin yksiselitteinen. Edelleen on alttarille karkaavia pariskuntia, pienen budjetin häitä ja lyhyellä aikataululla suunniteltuja häitä. Muutenkin suomalaisella asenteella järjestetyt häät harvoin aiheuttavat bridezilla-oireyhtymää morsiamessa tai sulhasessa.
Syitä häihin panostamiseen on monia, mutta näkyvimpiä ovat internetin ja sosiaalisen median vaikutus sekä se, että ensimmäistä avioliittoa solmivat ovat vuosi vuodelta yhä vanhempia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 ensimmäisen kerran avioituneiden naisten keski-ikä oli 30,8 vuotta ja miesten 33,1 vuotta. (Tilastokeskus, http://www.stat.fi/til/ssaaty/2012/ssaaty_2012_2013-04-19_tie_001_fi.html)
Suomessa ei ole vielä kovin yleistä käyttää hää- tai juhlasuunnittelijaa. Kotimaisten ja ulkomaisten hääblogien kirjo, pinterest- ja instagramkuvapalvelut sekä diy- eli tee se itse-ohjeiden määrä internetissä toimivat innostuksen ja inspiraation lähteenä monelle morsiamelle. Moni hääpari haluaa suunnitella häänsä itse.
Hääsuunnittelun ensimmäiset askeleet
Olivatpa häät pienet ja intiimit tai suuret ja mahtipontiset, päivästä toivotaan ikimuistoista ja juhlasta sujuvaa. Huolellinen suunnittelu takaa hyvän lopputuloksen. Nimimerkki Onnellisin Reeta vastaa Elämäni päivä-blogin kyselyssä näin: ”Tärkeintä on mahdollisesta yksityiskohtien hiomisesta huolimatta muistaa kokonaisuus: miksi juhlaa vietetään ja millainen sen haluaisi olevan tunnelmaltaan.”
Mistä hääsuunnittelu kannattaa aloittaa? Alustavan vieraslistan laatiminen ja budjetin muodostaminen toimivat hyvänä pohjana suunnittelulle. Juhlapaikan ja päivämäärän valitsemisen ympärille on helppo lähteä rakentamaan häiden mahdollista teemaa. Ensin huolehditaan suurien linjojen päättämisestä. Nimimerkki Seida neuvoo hääpareja pitämään mielessä, että naimisiinmeno on yksi elämän suurimmista päätöksistä. (Elämäni päivä-blogin kysely)
Hääparin kannattaa miettiä, mikä on tärkein asia hääpäivänä. Sen pohjalta voi pohtia, miten kyseiseen asiaan panostaa ja voisiko joitakin muita asioita painottaa vähemmän. Valokuvaajan kohdalla ei kannata kitsastella. Hänen käsissään on, millaista kuvallista materiaalia päivästä jää.
Seuraava askel on mahdollisen teeman miettiminen. Mielenkiintoinen mahdollisuus on valita juhlapaikka teeman mukaan tai antaa juhlapaikan vaikuttaa teemaan. Iso osa hääpäivää on ruoka ja pitopalveluja kannattaakin ruveta käymään läpi hyvissä ajoin, ellei ruoka tule juhlapaikasta. Bändi on viisasta varata hyvissä ajoin. Kaasojen ja bestmanien pyytäminen aikaisessa vaiheessa antaa tarpeellisia apukäsiä. Hääsuunnittelun aikana kannattaa muistaa, että ”häät on oikeasti yhteinen juttu!” (Seida, Elämäni päivä-blogin kysely)
Vinkkejä häiden suunnittelemiseen
Kokemuksesta neuvoisin morsiamia aloittamaan hääpuvun etsimisen hyvissä ajoin. Unelmiensa hääpuvun voi löytää ensimmäisellä sovituksella, mutta luultavasti itselle sopivan mallin ja tyylin löytämiseen kuluu muutama vierailu hääpukuliikkeissä. Kun hääpuvusta haaveilemisen aloittaa hyvissä ajoin, ei tarvitse paniikissa ostaa tyydyttävää pukua. Liian pienen puvun ostaminen aiheuttaa turhaa stressiä ja mahdollisen uuden puvun oston ennen juhlaa.
Kun hääsuunnitteluun liittyviä asioita hoitaa pikkuhiljaa, ei ehdi stressaantua liikaa. Sormusten ja sulhasen puvun hankinta, koristeiden askarteleminen sekä ohjelman miettiminen ovat asioita, joita voi tehdä milloin vain. Tärkeää on, että kutsut lähtevät ajallaan postiin ja esteiden tutkinta on tehty hyvissä ajoin. Hyviä ideoita häiden suunnitteluun voi internetin lisäksi löytyä lukuisista hääaiheisista tv-ohjelmista.
Sukulaisten liiallinen hyödyntäminen häiden järjestelyssä ja hääpäivänä on toivottavasti mennyttä aikaa. Hääparin perheillä on oikeus nauttia päivästä eikä olla huhkimassa keittiössä. Mikä juhla on sellainen, jossa joutuu itse huolehtimaan kaikesta? Sukulaisista puheen ollen, pitäkää hääparina päänne sen suhteen, millaiset häät haluatte. Kyse on teidän päivästänne.
Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että kunhan hääpari on onnellinen ja nauttii päivästään, vieraatkin viihtyvät. Onnellisinta Reetaa lainatakseni: ”Hääpäivänä on tärkeintä se vieressäsi oleva henkilö, jota rakastat. Loppujen lopuksi on aivan sama, minkä väriset servietit on käytössä.”
Lähteet:
Tilastokeskus, http://www.stat.fi/til/ssaaty/2012/ssaaty_2012_2013-04-19_tie_001_fi.html
Blogikysely Elämäni päivä-blogissa http://elamanipaivamedarinsp.blogspot.fi/2013/09/kolme-plus-yksi-kovaa-kysymysta.html
Kirjailija rakastaa juhlien suunnittelemista ja onkin suunnitellut ensi kesänä juhlittavia häitään jo puolitoista vuotta. Hän ei kuitenkaan kuvailisi itseään bridezillaksi, vaan morsiameksi, joka haluaa hoitaa valmisteluja rauhassa ja stressittömästi. Välillä hän muistaa kysyä sulhasenkin mielipidettä.
Marjo Hassinen
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.
Äänen parantava voima
Tämä artikkeli käsittelee lyhyesti ääntä ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Lähteinä käytän erilaisia näkökulmia ääneen ja sen hoitavuuteen. Vaikka lähteitä on monia, ne ovat kuitenkin usein yhteneväisiä. Kaikissa todetaan äänen olevan tärkeä osa ihmisyyttämme ja elämäämme.
Ääni on ollut ihmiskunnan tärkeimmistä viestintäkeinoista kautta historian. Lapsen ja äidin vuorovaikutus alkaa jo kohdussa, missä syntymätön lapsi kuulee äidin sydämenlyönnit ja äänen vatsan läpi. (Weeks, Bradford, 1991). Ääni voi rauhoittaa, mutta se voi myös piristää, suututtaa ja luoda erilaisia tunnereaktioita. Ääniä on lukematon määrä maailmassa, maapallon tuottamasta huminasta ihmis- ja eläinkunnan tuottamiin ääniin. Mikä sitten tekee äänestä kosketukseen verrattavissa olevan vuorovaikutustaidon?
Ääni
Ääni on jokaisella ainutlaatuinen, se on verrattavissa sormenjälkeen. Ääneen vaikuttavat niin fyysiset kuin psyykkisetkin ominaisuudet, ja jokaisella meistä on uniikki oma äänenväri jolla kommunikoimme. Fyysisiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi sukupuoli, rotu ja ikä. Psyykkiset olosuhteet ja tapahtumat vaihtelevat läpi elämän, ja ääni on seuralaisenamme kaikissa elämäntilanteissa. Ääni myös viestii vahvasti nonverbaalisesti. Aistimme esimerkiksi helposti mikäli keskustelutoverimme ei ole täysin rehellinen, vaikka emme näkisikään hänen kasvojaan (Leskelä, 2013).
Musiikki
On olemassa musiikkia ilman laulua, ja päinvastoin. Musiikin terapeuttinen vaikutus on tutkimusten mukaan erittäin suuri, ja sitä käytetään nykyään yhtenä psykoterapian osa-alueena. Ensimmäinen musiikkiterapeuttikoulutus käynnistyi Suomessa 1970-luvun alussa, ja siitä saakka on sosiaalialan kentällä käytetty musiikkiterapiaa osana muita hoitomuotoja. Tämän hetken johtava tutkija musiikkirintamalla on aivotutkija Minna Huotilainen, joka tutkimuksissaan on todennut, että musiikilla ja musiikin kuuntelulla on suuri vaikutus aivojemme kehittymiseen, (Huotilainen, 2004).
Laulu
Laulun hoitavia ominaisuuksia on tutkittu ja tutkitaan yhä. Tiina Taskinen-Viinikainen kirjoittaa Pro-gradu tutkielmassaan, että ajatus musiikin ja lääketieteen yhteydestä on vanha. Hän toteaa myös, että laulaminen on mahdollisesti yhtä vanha ilmiö kuin ihmisrotukin. Tätä ajatusta tukee myös nykyinen aivotutkimustiede (Taskinen, Viinikainen, 2009). Moni meistä muistaa äidin laulamamassa laulua, kun olimme lapsena sairaita tai muuten pahalla mielellä. Laulaminen rauhoittaa meitä usealla tavalla. Suomessa karaoke-baarit pullistelevat ihmisiä, ja laulunopettajia valmistuu vuosittain useista eri oppilaitoksista. Myös työväenopistoissa on mahdollista käydä laulutunneilla, tai osallistua kuorotoimintaan.
Harmoninen laulu
Harmonista laulua on mahdollista opiskella. Harmonisen laulun opetus ei ole pelkkää teknistä opettamista, vaan siinä keskitytään erityisesti mielen ja kehon yhteistyöhön. Laulun avulla voi päästä käsiksi jo unohtuneisiin tunteisiin, jotka kuitenkin ovat säilyneet kehomuistissa. Tämä perustuu äänen resonanssiin, joka korkeudesta riippuen värähtelee kehon eri osissa vaikuttaen näin lihasmuistiin (Vuori, 1999, Vox Silentii r.y). Harmonisia laulumuotoja ovat esimerkiksi joogassa käytettävät mantrat, synnytyslaulut ja keskiaikainen (gregoriaaninen) kuorolaulu.
Oma kokemukseni
Oma kokemukseni laulun ja äänen hoitavasta vaikutuksesta on myönteinen, ja se on vaikuttanut elämääni valtavasti. Olen laulanut niin kauan kuin muistan. Kuuntelemillani artisteilla on yhteistä se, että voin laulaa mukana kuunnellessani levyä. Hyräilen yleensä huomaamattani, ja tätä voisi kutsua jopa meditatiiviseksi tapahtumaksi. Hyräileminen auttaa keskittymään, ja saa minut tuntemaan itseni rauhallisemmaksi. Energiahoitamisen kautta olen tutkinut tarkemmin äänen vaikutusta kehoon, ja käynyt myös harmonisen laulun tunneilla. Laulutunnilla saatan kokea tunneskaaloja laidasta laitaan, ja kaikki vain siksi että ääni resonoi kehossani. Laulu on yhtä kuin tunne, ja laulu on yhtä kuin minä itse. Laulu on äänen tuottamista, ja omassa kehossa olemista. Harmonista laulua laulaakseen, ei tarvitse olla musiikin ammattilainen. Riittää että haluat laulaa, ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Olen iloinen siitä, että meille kaikille on annettu ääni, jota saamme käyttää.
Lähteet:
Harmoninen Laulu www.harmoninenlaulu.org
Leskelä Johanna, www.äänenkäyttö.fi
Huotilainen Minna, Sikiöaikainen oppiminen valmistaa tien syntymänjälkeiseen elämään : http://www.tieteessatapahtuu.fi/0404/huotilainen.pdf
Pia Skibdahl www.viriditas.fi
http://weeksmd.com
Kirjoittaja on omaa elämäänsä tutkiva helsinkiläinen ” hörhö”. Olen matkalla jonnekin, missä ääni, musiikki ja itsensä arvostus muuttuu konkreettiseksi. Tervetuloa mukaan, tule sellaisena kuin olet!
Katri Somerjoki
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.
Kahden kotimaan suomalainen – kansainvälisesti adoptoitu
Vuosittain Suomeen adoptoidaan noin 200 lasta ulkomailta. Yhteensä heitä on jo yli 4000. Jo muutaman kuukauden ikäisenkin lapsen taustalla on traumaattisia kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen saakka. Siksi etenkin työssään adoptiolapsia kohtaavien tulisi tietää riittävästi adoptoitujen maailmasta.
Adoptioprosessissa vain lapsella on oikeus – oikeus vanhempiin
Adoptio eli lapseksiottaminen on oikeudellinen toimenpide, jossa lapsi saa adoptioperheessään biologisen lapsen aseman. Sekä lähtö- että kohdemaan lainsäädännöt määrittelevät adoptioprosessin etenemisen. Lapsi annetaan kansainväliseen (KV) adoptioon vasta, kun on läpikäyty mahdollisuus biologisen vanhemman avustamiseen ja kotimaiseen adoptioon.
Adoptiolapsen tausta ja terveys
”Yhteistä kaikille adoptiolapsille … on perustavanlaatuinen ja aina jälkensä jättänyt hylkäämiskokemus: kokemus siitä, että minua ei ole haluttu, minut on annettu pois, minusta ei ole voitu huolehtia. Tämä on merkittävä kokemus myös sellaiselle lapselle, joka on adoptoitu aivan vauvana.” (Adoptiolapsi päivähoidossa, 2009). Lapsi on saattanut kokea useita sijoituksia, hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä ja vanhempiensa kuoleman.
Suurin osa adoptiolapsista tulee laitoksista ja usein hyvin huonoista oloista. Lasten iät vaihtelevat muutamasta kuukaudesta teini-ikäisiin. Osalla lapsista on jokin sairaus tai vamma eikä aina ei ole saatavilla lapsen terveystietoja. Jokainen adoptiolapsi on jättänyt tutun lastenkodin, kielen, tuoksut ja maut.
Psyykkiset, somaattiset ja sosiaaliset oireet
Usein lapsella on psyykkisiä, somaattisia ja sosiaalisia oireita. Moni näistä oireista ilmenee, tai niihin reagoidaan, vasta jonkin ajan kuluttua adoptiosta. Lapsi saattaa olla masentunut, ahdistunut tai ylivilkas. Sosiaalisissa tilanteissa lapsen käytös voi olla aggressiivista tai hän vaikuttaa ikätasoaan kehittyneemmältä. Nämä toimintatavat ovat lapsen turvattomassa kasvuympäristössä kehittämiä eloonjäämisstrategioita. Somaattisia oireita kuten vatsakipu, päänsärky, allergia, ihottuma ja änkytys ilmenee erityisesti erotilanteissa, jotka adoptiolapsi helposti kokee hylkäämisiksi aiempien kokemustensa perusteella.
Tavallista on myös regressio eli taantuma aikaisempiin kehitysvaiheisiin, jota itsenäisen pärjäämisen kulttuurissamme ei helposti hyväksytä. Lapsi haluaa juoda tuttipullosta, tarvitsee vauvamaista hellittelyä ja imee peukaloa kouluikäisenäkin. Tutkimusten mukaan ikätasoinen käytös mahdollistuu vasta, kun vauva-ajan kehitys on läpikäyty. On annettava lapsen rauhassa aloittaa alusta ja paikata sitä, mistä on jäänyt paitsi. Ikätasoa kehittyneempää toimintaa ei tästä syystä tule adoptiolasten kohdalla varauksetta tukea.
Identiteetti, kiintymys ja kieli
Jokaisella lapsella on oikeus olla juuri sellainen kuin on – ulkonäöstä tai synnyinmaasta riippumatta. KV -adoptiolapsella on kaksi tärkeää kotimaata. Vahvan identiteetin kasvattaminen onkin vanhemmille ja ympäristölle erityinen tehtävä. Lapsen on saatava olla ylpeä synnyinmaastaan, mutta samalla elää yhtä suomalaisena kuin leikkitoverinsa. Moni adoptiolapsi asuu kaksin äidin kanssa ja identiteettikysymysten lisäksi lapsella voi olla myös suru isän puuttumisesta. Kiintymyssuhteiden puutteellinen kehittyminen lapsen varhaisella alkutaipaleella voi vaikuttaa koko elämän ajan.
Adoptiolapsen kielen kehitys katkeaa kieliympäristöä vaihdettaessa. Kielen kehitykseen vaikuttavat niin perinnölliset ominaisuudet kuin esimerkiksi ikä, ravitsemus ja virikkeetkin. Uusi kieli voidaan omaksua pinnallisesti jopa muutamassa kuukaudessa. Ajattelutasoisen kielen omaksumiseen kuluu yleensä vuosia. Pitkään Suomessa asuneelle lapselle voi tulla ongelmia ylemmilläkin koululuokilla, kun kielen abstraktit tasot ovat jääneet epäselviksi näennäisen hyvästä kielitaidosta huolimatta.
Kiusaaminen ja rasismi
Pienet lapset suhtautuvat yleensä asioihin avoimesti ja ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia. Ulkonäöltään poikkeava lapsi kuitenkin luultavasti törmää häiritsevään kommentointiin, vaikka Suomi jo onkin melko monikulttuurinen maa. Aikuisten harjoittama rasismi koetaan erityisen pelottavana. Erilaisuus ja rasismi on otettava avoimesti esiin. Yhtä tärkeää on puuttua tilanteisiin, joissa adoptiolapsi kiusaa. Puutteelliset verbaaliset ja sosiaaliset taidot aiheuttavat turhautumista, joka voi purkautua aggressiivisuutena
Eväät elämään
Adoptiolapsi ei välttämättä poikkea mitenkään muista lapsista. Myöskään kaikki mahdollisesti esiintyvät ongelmat eivät johdu adoptiosta. Ongelmien ilmetessä lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten on kuitenkin pidettävä mielessä lapsen adoptiotausta. Erityisen tärkeää on tiivis ja avoin yhteistyö kodin ja ammattilaisten kesken. Tutkimusten mukaan yli 90 % adoptoiduista lapsista ja nuorista pärjää alkuvaiheidensa jälkeen elämässä hyvin. Adoptiolapset tarvitsevat rakkauden lisäksi runsaasti aikaa sekä selkeät rajat ja rutiinit turvallisen kiintymyssuhteen synnyttämiseksi.
Lisätietoja
www.yhteisetlapsemme.fi
www.hel.fi/sosv
www.interpedia.fi
www.pelastakaalapset.fi
www.adoptioperheet.fi
www.adoptioplus.fi
www.capacitasfamilia.fi
Lähteet
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle
http://www.adoptioperheet.fi/pdf/adoptiolapsi_paivahoidossa_2013.pdf
Kirjoittaja on 5-vuotiaan afrikkalaistytön adoptioäiti. Oman lapsen kasvua seuratessa monet artikkelin asiat ovat tulleet pohdituiksi. Ikuisesti kiinnostunut kaikkien lasten hyvinvoinnista!
Ulla Niemi-Pynttäri
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.
Kaataako nettishoppailu perinteisen kivijalkakaupan?
Saksalainen nettikauppa Zalando on kasvanut neljässä vuodessa nollasta yli miljardin euron liikevaihtoon. (Boxberg, HS 8.9.2013) Tämä miljardi on pois paikallisesti toimivilta kivijalkaliikkeiltä. Ihmiset suuntaavat shoppailemaan Zalandoon ja sen kilpailijoiden jättimäisiin nettikauppoihin. Vaivattomuus motivoi kuluttamaan omalta sohvalta käsin. Nettishoppailuun innostaa myös edullisempi hinta, uniikkituotteet tai jopa palvelu. Ainakaan tarjonnan suppeudesta ei voi moittia isoja kansainvälisiä nettikauppoja. Zalandon valikoimaan kuuluu 150 000 tuotetta, ja tämä on varmasti suurempi valikoima kuin yhdelläkään pohjoismaalaisella tavaratalolla.
Kaikki olisi kotiinpäin
Paikallisen yrittäjän tukeminen olisi järkevää ja kannattavaa Suomen taloutta ajatellen. Helsingin kokoisen kaupungin kivijalkakauppiaat ovat usein pienyrittäjiä. Kivijalkamyymälä työllistää keskimäärin yhdestä viiteen työntekijää. Jos liike ei kannata, niin se ei lopulta työllistä ketään. Valitettavan usein vain kivijalkakauppojen palvelu on heikkoa, valikoima suppea ja liikkeen sijainti hankala. Useissa kivijalkamyymälöissä on myös sellaiset aukioloajat, ettei työssäkäyvä ihminen ehdi ostoksille kuin lauantaisin.
Toimituksen raskas hiilijalanjälki
Nettikaupat ovat avoinna kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa ja jokaisena viikonpäivänä. Nettikauppaostos saapuu kotiin lähetin kantamana tai lähimpään postitoimipaikkaan. Lähetti ajaa pakettiautolla useisiin eri osoitteisiin sen sijaan, että kivijalkakauppiaan tukkutilaus toimitettaisiin kivijalkamyymälään yhdellä autokyydillä. Toimitusten takia nettishoppailun hiilijalanjälki ei ole kevyt.
Valitse, vaihda ja palauta
Nettikauppojen tuotteilla on pisimmillään kolmenkymmenen päivän vaihto- ja palautusoikeus. Harva kivijalkakauppias lupaa tällaista harkinnanvaraa asiakkaalle. Saksalaisella Zalandolla toimitukset ovat ilmaisia, ja asiakaspalvelua saa suomenkielellä puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Nyt kivijalkakauppiaalla olisi mahdollisuus kehittää omaa palveluaan kilpailukykyiseksi niin, että liikkeessä asioivan kuluttajan tarpeita ratkottaisiin laajemmin. Liikkeiden tulisi tarjota erilaisia palveluita, joita ei voi virtuaalisesti toimittaa. Stailauspalvelu, sisustussuunnittelu, korkokenkäkävelykoulu, meikkikurssi, kokkikurssi ja kirjansidonta ovat muutamia esimerkkejä kehitettävästä kilpailukyvystä.
Kuka voittaa vastuullisuudessa?
Suomalainen heittää roskiin keskimäärin yhdeksän kiloa tekstiilijätettä vuodessa ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen viisi kiloa. (Eskola, Kauppalehti 26.10.2012)
Lähes kaikki tekstiilimateriaali saataisiin kierrätykseen, jos tuottajat, myyjät ja kuluttajat kantaisivat yhteisen vastuun. Ruotsissa ja Tanskassa iso osa tekstiilijätteestä poltetaan energiaksi. Pohjoismaalaiset brändit kuten Artek, Iittala ja H&M ovat jo aloittaneet omat kierrätyskampanjansa.
Myös suomalaiset kivijalkaliikkeet voisivat kampanjoida kierrätyksellä ja vastuullisuudella. Liikkeen omistajat keräisivät asiakkaidensa ylijäämätekstiilejä omien arvojensa mukaisiin avustuskohteisiin. Erilaiset tuotteiden uusiokäytön mahdollisuudet kannattaisi myös huomioida. Vintage –myyjäiset, vaihtotorit sekä vaatteiden ja sisustustekstiilien uudelleen muotoilu ja kunnostus olisi toivottua palvelua. Edellä mainitut kehittämisehdotukset olisivat hyvää ja vastuullista palvelua. Tuotteen hinnan ollessa samalla tasolla nettikaupassa ja kivijalkamyymälässä, palvelu ratkaisee ostopäätöksessä.
Lähteet:
http://www.hs.fi/talous/a1378530706998
http://nyt.fi/20130906-pihiys-ahneus-ja-laiskuus-tappavat-kaupat/
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/kaatopaikalle+9+kg+tekstiilijatetta+per+suomalainen/201210291371
Kulttuurituottaja pohtii tekstiilien kuluttamista, siihen liittyviä arvoja ja kierrätystä eri kulmista. Vastuullisuus on tulevaisuutta, mutta jää nähtäväksi ehtivätkö ensimmäisenä kivijalkakauppiaat vai nettikaupat tehdä siitä todellisen kilpailuvaltin.
Kirsi Nisonen
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.
Lumoavat ja uuvuttavat rakkaustarinat
Kaisa Korhosen ohjaama Vuosisadan rakkaustarinat kuljettaa katsojan läpi vuosisadan ja sitoo Märta ja Henrik Tikkasen tuotannon monisävyiseksi kronikaksi.
Kansallisteatterin pienen näyttämön Vuosisadan rakkaustarinat –näytelmän keskiössä on kirjailija Märta Tikkanen. Miehensä Henrikin kuoleman jälkeen hän muuttaa asuntoon, joka paljastuu samaksi, missä Märtan isoäiti on muinoin asunut. Märta päättää aloittaa tutkimusmatkan sukunsa naisten historiaan kirjoittaakseen teoksen äidinäidistään Emmasta.
Näytelmä on paitsi sukupolvien tarina, myös kuvaus kirjailijan kirjoitusprosessista. Märta on lavalla kirjoituskoneensa kanssa koko näytelmän ajan. Märtan tekstiä heijastetaan seinille kuvaamaan Märtan jatkuvaa kirjoitusprosessia. Vähäeleistä lavastusta elävöittävää Henrik Tikkasen piirrokset.
Kolmen sukupolven tarina etenee kronologisesti etsien menneiltä vuosikymmeniltä vastauksia nykypäivän ongelmiin. Seppo Parkkinen on dramatisoinnissaan nostanut kantavaksi teemaksi naisen aseman avioliitossa. Sekä Märtan äiti ja äidinäiti että Märta itse ovat määräävien miesten puolisoita. Äidinäiti Emma suostui synnytyskoneeksi vieraissa juoksevalle aviomiehelleen ja äiti Margit on asettanut miehensä tarpeet omiensa edelle.
Cécile Orblin tekee loistavan roolityön Märta Tikkasena. Orblinin Märta on ilmeikäs ja vilkasajatuksinen nainen, joka heittäytyy aiempien sukupolvien tuntemuksiin. Märtan ja Henrikin avioliitto on täynnä ristiriitoja mutta myös intohimoa. Märta peilaa omia tuntemuksiaan aiempien sukupolvien naisiin ja löytää yhteenkuuluvuuden äitiinsä ja äidinäitiinsä.
Ensimmäinen puolisko kuvaa äidinäiti Emman ja Uno Stadiuksen myrskyisää avioliittoa ja sen päättymistä. Toisella puoliskolla seurataan Märtan itsensä muistamia tapahtumia, Margit-äidin ja Gösta Cavoniuksen avioliittoa sekä Märtan omaa liittoa Henrikin kanssa. Yli kolmituntinen näytelmä kaipaa tiivistystä. Väkevä tarinankulku vaatii katsojalta paljon ja näytelmän jälkeen olo on uupunut.
Märta Tikkanen (s. 3.4.1935) on ansioitunut kirjailija, joka on voittanut kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2011 teoksestaan Emma & Uno – rakkautta totta kai. Hänen tunnetuin teoksensa Vuosisadan rakkaustarina julkaistiin vuonna 1978. Teoksen myötä Tikkanen sai myös kansainvälistä huomiota. Tikkanen muistetaan erityisesti työstään naisten aseman parantamiseksi sotien jälkeisessä Suomessa.
Laura Tamminen
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.