Supersosiaalinen tuottaja Jaana Aalto-Setälä
”Koitan luopua Show-Jaanan roolista hyvien ystävien parissa”
”Olin jo lapsena hyvin sosiaalinen. Äiti muistaa, miten pienenä marssin tuntemattomien ihmisten luo, esittäydyin koko nimelläni, luettelin kirkkaalla äänellä osoitteeni ja lisäsäin perään vielä ’tule käymään’. Sitten menin seuraavan ihmisen luo ja aloitin saman luettelon alusta.”
Jaana Aalto-Setälä, 28, on aina ollut ulospäinsuuntautunut ja estoton.”Tykkään ihmisistä ihan hirveästi. Mulla on kyllä liikaa kavereita, kun WhatsApp piippaa koko ajan ja ihmiset kyselevät, milloin mulla on aikaa nähdä niitä.”
Jokaisella ystävällä on Aalto-Setälälle kuitenkin oma tehtävänsä. ”Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta he kaikki ovat omalla erityisellä tavallaan hyvin tärkeitä.”Läheinen henkilö on myös poikaystävä, jonka kanssa Aalto-Setälä on seurustellut nyt kaksi ja puoli vuotta.”En ikinä ajattele, mitä muut musta ajattelevat – paitsi nykyään appivanhempien kohdalla. En halua olla se hirveä tyttöystävä.”
Aalto-Setälällä on värikäs työhistoria. Nyt kulttuurituottajaksi Metropolian ammattikorkeakoulussa opiskeleva nainen päätyi lukion jälkeen ensin töihin sairaalaan.”Siinä työssä olin elementissäni. Eteen tuli jatkuvalla tahdilla uusia ihmisiä”, Jaana demonstroi ja napsauttelee sormiaan. ”Rakastan uusia ihmisiä. Ja puhelimeen vastaamista.”
Aalto-Setälällä on kiistaton kyky ottaa tila haltuun. Hän nauraa ja puhuu kovaa ja estottomasti, ja vastailee henkilökohtaisiinkin kysymyksiin avoimen pohtivasti. Hänestä on vaikeaa olla pitämättä. ”Annan itsestäni paljon tosi nopeasti. Se on tavallaan myös helvetin huono juttu”, hän myöntää.
Sairaalatyössään Aalto-Setälä yleni lopulta teho-osastolle, jossa hän näki jatkuvasti ruumiita ja kuolemaa. Se ei tehnyt hänelle hyvää. ”Menin ihan sekaisin siitä. Vapaa-ajallani haalin järjettömät määrät ihmisiä ympärilleni, sillä en pystynyt olemaan lainkaan yksin. Järjestin hillittömiä ja todella kalliita bileitä, vaikka keskellä viikkoa. Luonani saattoi olla kymmenittäin ihmisiä, mutta en tiennyt ollenkaan, mitä yhdellekään heistä kuuluu. En osannut kuunnella muita.”
Lopullinen käännekohta koitti, kun eräissä juhlissa Aalto-Setälän silloinen poikaystävä kehotti tätä seisomaan paikoillaan minuutin ja odottamaan, kuinka moni tulee juttelemaan. Yksinkään ei tullut. Silloin Aalto-Setälä ymmärsi, että hänen on rauhoituttava.
”Mulla meni silloin tosi lujaa, ja tajusin, että mun on laskeuduttava alas sfääreistäni. Menin psykodraamaan ikään kuin puhdistautumaan, ja opettelin uudelleen muiden kuuntelemisen taidon. Se on ollut mulle siitä lähtien todella tärkeä kyky.”
Nykyään omasta autosta haaveileva Aalto-Setälä haluaisi tehdä työkseen asioita, joita rakastaa. Parasta olisi, ettei työ tuntuisi työltä ollenkaan, ja sitä voisi väsymättä tehdä 12 tuntia päivässä. Rempseyttään Aalto-Setälä ei kadottamassa.
”Äiti sanoo mulle toisinaan, että voisitko sä välillä käyttäytyä. Vastaan sille, että mä yritän! Ja joka päivä se yritys menee pieleen”, hän sanoo ja nauraa kovaan ääneen.
Kirjoittanut Oona Laine.