Takinkäännöllä kulttuurituottajaksi: Haastattelussa Hanna Kokkonen
Avaan oven Helsingin Arabiassa sijaitsevaan toimistorakennukseen. Nousen hissillä neljänteen kerrokseen, ovessa lukee Metropolia. Olen saapunut Tuottamolle, Suomen suurimman ammattikorkeakoulun kulttuurituottaja-opiskelijoiden opetuspaikalle. Sohvalla minua odottaa nuori tummaan pukeutunut nainen, hän on suomalaisen tapahtumatuotannon tulevaisuuden lupaus Hanna Kokkonen.
Hanna on päässyt vuoden 2015 yhteishaussa opiskelemaan kulttuurituotantoa Metropolia ammattikorkeakouluun.Vielä vuonna 2014 Hanna oli varma siitä, että hänen paikkansa olisi lääkiksessä. Hanna on kuitenkin kääntänyt takkia, valkoinen lääkärintakki on vaihtunut värikkääksi kulttuurin kaavuksi. Mikä on saanut Hannan muuttamaan mielensä?
Ensikosketus kulttuuriin
Hannan on tuonut kulttuurin pariin pianonsoitto. Jo 8 vuotiaasta hän on viihtynyt koskettimiston takana, ja viihtyy vieläkin. Hänen huoneestaan löytyy yhä piano, jota hän soittaa lähes päivittäin.
Kokkosella on myös laaja kokemus partiotoiminnasta. Kymmenen vuotta partiossa sekä paikka lippukunnan hallituksessa ovat jättäneet jäljen.
Hanna kertoo partion inspiroineen häntä kulttuurituotannon alalle. Partio liittyy paljon kulttuuriin, sen lisäksi siellä oppii hyödyllisiä järjestötoiminnantapoja.
”Koen, että kulttuurituotannon opintoihin pääsemisessä minua auttoi yhtä paljon taustani partiossa, kuin myös taustani pianon soitossa”.
Kulttuurituottajan opinnot
”Valmistuttuani lukiosta vuonna 2014 olin varma, että menen opiskelemaan lääkikseen. Täyttäessäni hakupapereita mietin, että olisi hyvä hakea myös jonnekin muualle, jos lääkis ei tärppääkkään. Selasin Metropolian esitteitä ja löysin kulttuurituotannon, kiinnostuin opinnoista oitis!”
Lääkikseen hän ei päässyt, eikä myöskään kulttuurituotantoon vielä vuonna 2014. Siitä huolimatta syttyi Hanna Kokkosen ja kulttuurituotannon välille tulinen suhde.
Silloin Hanna alkoi selvittää, mistä kulttuurituotannossa on kyse. Tuotantoon hän perehtyi lukemalla ja katsomalla videota netistä, sekä käymällä tapahtumissa. Vuotta myöhemmin kolahtikin kotiin kirje, jossa toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan kulttuurituotantoa Metropoliaan.
Hanna on yhä hämillään siitä, miten on päässyt tänne opiskelemaan. Pääsykoekirjat olivat jääneet melkeinpä lukematta. Kokeissa auttoi paljon hänen menestyksensä lukion matematiikassa. Haastavimmaksi osaksi pääsykoeprosessia osoittautui ryhmähaastattelu.
”Haastattelu oli todella painostava tilanne. Koin, että en oikein saanut kerrottuani itsestäni mitään. Nähtävästi se ei valvojia häirinnyt, täällä ollaan!”
Aikani Hannan kanssa lähenee loppuaan. Haastattelun aikana tuottamon hälinä on hiljennyt, ruokatunti on alkanut. Ennen kuin päästän Hannan syömään, haluan udella vielä, mietitkö yhä lääkikseen hakemista?
”En. Tää on mun paikka!”
Kirjoittanut Juan Covarrubias.