Vaikka ulkona paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja kesä on täällä niin ahkerat kutuvaihtarit käyvät kiltisti koulussa vielä kesäkuun loppuun asti.
Viimeisellä jaksolla perehdytään kuratoinnin maailmaan ja tarkastellaan omaa tunneälyä, johtamista sekä vahvuuksia sijoittua tulevaisuudessa työelämään. Lopuksi toteutetaan kahden jakson opintokokonaisuudesta portfolio. InDesign, Photoshop ja Illustrator on siis hyvä hallita jos LCC vaihtokouluna kiinnostaa.
Koulu on kivaa! University Of The Arts London, London College of Communication on tarjonnut laadukasta opetusta ja vaativan, mutta luovan oppimisympäristön. Kansainvälisyydeltä ei täällä voi välttyä, meidänkin luokalla on 25 eri kansalaisuutta. Kavereita on tullut ympäri maailman. Vahva suositus!
Iso-Britannia on vähintäänkin mielenkiintoinen. Ovet avautuvat aina väärään suuntaan, autot ajavat väärällä puolella, vesihanat ovat hassuja, bussit ovat punaisia, asuinalueet ovat täynnä piparkakkutalon näköisiä pikkukoteja, joissa kaikki on pientä ja perinteistä, mutta pihoilla kasvaa palmuja.
Lontoo on kohteena tuottajan unelma. Sielujen sulatusuuni. Se on sopiva sekoitus kaikkea taidetta ja tapahtumaa taivaan ja maan väliltä. Kaupungissa liikkuminen on helppoa. Metroverkosto ja koko julkinen liikenne onkin asia, jota täällä on oppinut arvostamaan. Opiskelijaystävällisiä hintoja täällä ei tunneta – kaikki on kallista, mutta kokemuksen arvoista.
Me ollaan nautittu ajasta täällä, matkusteltu paljon ja otettu kaikki irti vaihtovuodesta.
Terkkuja Tuottamolle, tsemppiä loppurutistukseen ja aurinkoista kesää. Syksyllä nähdään!
Terkuin,
Mira ja Aino
Kutu13
Viele liebe Grüβe aus Deutschland!
Krista Alho vietti syksyn 2015 Potsdamissa (Berliinissä) vaihdon merkeissä ja elämä Berliinissä vei Kristaa sen verran mukanaan, että hän päätti jatkaa siellä olemista vielä työharjoittelun verran:
”Opiskelu Potsdamissa oli Metropoliaan verrattuna täysin erilaista. Kurssit olivat usein historiaan ja filosofiaan painottuneita ja luennotkin muistuttivat enemmän yliopistotyyppistä opiskelua. Esimerkiksi yksi kurssi käsitteli pelkästään kuolemaa musiikissa. Kurssit olivat englanniksi, mutta jos saksankieli taittuu sujuvasti, vaihtareiden on mahdollista valita kursseja myös Potsdamin normaalista kurssitarjonnasta saksaksi. Tällöin valinnanvaraakin on luonnollisesti enemmän. Vaikka kurssit kokonaisuudessaan olivatkin aika erilaisia Metropoliaan verrattuna, oli silti mielenkiintoista nähdä millaista saman alan opiskelu on ulkomailla. Pakko kuitenkin myöntää, että ajoittain Tuottamoa tuli kyllä Potsdamissa ikävä!
Meidän kampuksella kulttuurialan vaihtareita oli lähes 30 ja Suomen lisäksi edustusta oli Italiasta, Hollannista, Puolasta, Itävallasta, Espanjasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Sveitsistä ja Tšekeistä. Kulttuurituotannon vaihtareille opiskelu oli myös todella rentoa, sillä vaikka koulua olikin joka päivä, luennot kestivät muutaman tunnin ja muiden vaihtareiden rehkiessä kouluprojektiensa kanssa, me kirjoitimme ehkä kolme esseetä koko vaihdon aikana – vaihtoaika täällä tuntui oikeasti pieneltä lomalta. Kulttuurituotannon lisäksi meidän kampuksella opiskeli esimerkiksi arkkitehdit ja designerit.
Vapaa-aikaa oli siis yllättävän paljon ja koska Berliinin kulttuuritarjonta on aivan huikea, siihen ehti koulun ohessa tutustua hyvin keikkojen, näyttelyiden, myyjäisten, leffojen ja muiden merkeissä. Asuin jo vaihdon aikana Berliinissä, sillä siellä on luonnollisesti enemmän tekemistä ja näkemistä kuin Potsdamissa. Koulumatka kesti kuitenkin hieman päälle tunnin per suunta, mutta siihenkin tottui nopeasti. Potsdamin paikallinen Kutu OK järjesti myös paljon erilaista toimintaa vaihtareille erikoisista turistinähtävyyksistä teatteriin ja illanistujaisiin asti. Sekin on plussaa vapaa-ajalle, että jos tykkää reissata, niin täältä on myös tosi edullista lähteä Saksan rajojen ulkopuolelle viikonlopuksi!
Berliini vei myös sen verran mennessään, että jäin tänne vielä kevääksi työharjoitteluun. Ennen Tuottamon koulunpenkille paluuta olen harjoittelussa suomalaisella musiikkistudiolla, tehtävien painottuessa kuitenkin enemmän tapahtumatuotannon ja muiden assarihommien puolelle. Vaikka harjoittelu onkin kestänyt vasta kuukauden, on ollut siistiä päästä tekemään oman alan duunia kansainvälisessä ympäristössä – eikä ehdi koti-ikäväkään iskeä, kun studiollakin voi puhua suomea.
Suosittelen ehdottomasti vaihtoon lähtemistä, sillä se antaa todella paljon. Vaihdon aikana oon saanut tutustua mahtaviin uusiin ihmisiin, seikkailla ympäriinsä, tutustua Berliinin huikeisiin kulttuurimenoihin ja vaikka mitä! Täältä on tarttunut paljon juttuja, joita haluaisi tuoda mukanaan Suomeen elämänrytmistä kulttuuriin ja omat tuottajahaaveetkin on saanut lisänostetta täältä. Oon siis kaikinpuolin enemmän kuin tyytyväinen, että päätin lähteä tänne vaihtoon! 🙂
Bis August Tuottamo!
Liebe Grüβe,
Krista“
Suomen Japanin Instituutti, työharjoittelu Marjaana Larpa
Toisen harjoittelijan kanssa lähetystön pihalla.
”Tein syksyllä 2015 kolmen kuukauden harjoittelun Suomen Japanin Instituutissa (SJI). Toimin työharjoittelussa kulttuurituotannon harjoittelijana ja avustin pääsääntöisesti kulttuuri- ja viestintäpäällikköä hänen projekteissaan. Avustin myös koko organisaatiota koskevissa projekteissa ja yleisissä toimistotehtävissä. Harjoitteluni päätehtävä oli avustaa nykymusiikkihankkeeseen kuuluvien konserttien ja työpajojen järjestämisessä.
Avustin myös erilaisissa residensseihin liittyvissä tehtävissä. Autoin tekemään residenssivalinnan ja tein residenssikuvauksia SJI:n viestintää varten. Konsertti- ja residenssitehtäviin kuului myös kaksi työmatkaa. Harjoittelun aikana autoin myös laatimaan apurahahakemuksen Opetus- ja kulttuuriministeriölle instituutin erityisavustusta varten.
Yleisiä tehtäviä, joissa harjoitteluni aikana autoin, olivat instituutin nettisivujen uudistaminen, toimintakertomuksen ja -suunnitelman laatiminen, musiikin käytön lupakäytäntöjen selvittäminen sekä erilaiset kokouksien ja kokoustilan järjestelyt. Toteutin työharjoitteluni ulkopuolisena projektina SJI:lle opinnäytetyön valokuvien sopimiskäytännöistä Japanissa.
Käyntikortit kuuluivat asiaan.
Suosittelen SJI:tä kansainvälisestä, erityisesti Aasian, kulttuuritoiminnasta kiinnostuneille opiskelijoille. Ulkomailla toimiminen edellyttää englannin kielen taitoa, myös japanin kielen taidosta on paljon apua. Vieraassa maassa toimiminen edellyttää sopeutumiskykyä sekä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Harjoittelijalla on hyvä olla yleissivistävä tietotaso Suomesta ja Japanista.
LONDON CALLING – työuran kannalta ehdottomasti merkittävin opintokokonaisuus oli ulkomailla suoritettu työharjoittelu
Kulttuurituotannnon opiskelija Maija Kylkilahti oli noin neljä kuukautta työharjoittelussa Lontoossa. Hän hankki itse harjoittelupaikkani, joka vastasi omia kiinnostuksen kohteita klassisen musiikin saralla. Työharjoittelu osoittautui haastavimmaksi ja ehdottomasti tulevan työuran kannalta merkittävimmäksi opintokokonaisuudeksi.
”Lähdin työharjoitteluun klassisen musiikin agentuuriin Lontooseen. Agentuuri oli saksalainen Konzertdirection Schmid, jolla on sivukonttori Lontoossa. 50 vuotta sitten perustettu perheyritys koostuu noin 30 työntekijästä. Sen päätoimipiste on Hannoverissa ja sivupiste Lontoossa. Toimiston listoilla on yhteensä noin 80 taiteilijaa, joista suomalaisia ovat kapellimestarit Dmitri Slobodeniouk ja John Storgårds sekä klarinetisti Kari Kriikku. Yksittäisten taiteilijoiden lisäksi listoilla on myös orkestereita.
Harjoitteluni kesti vajaa neljä kuukautta, josta työpaikalla vietin viisi päivää viikossa ja 8 h 30 min päivässä. Sain tutustua moniin hyvin erilaisiin työtehtäviin puhelimeen vastaamisesta ja kahvinkeitosta aina palkkioneuvotteluihin ja kaikkeen siltä väliltä. Työtehtäviini kuului mm. taiteilijoiden hotelli- ja lentovarausten organisointi, aikataulusuunnittelu, viisumianomusten valmistelu, agenttien myyntimatkojen neuvottelumateriaalien valmistaminen ja yhteydenpito taiteilijoiden ja tilaajien välillä. Toimin pääosin muiden assistenttina, mutta sen lisäksi minulle annettiin päävastuu parin taiteilijan käytännönasioiden osalta.
Työtä oli paljon ja työkulttuuri oli hyvin erilainen kuin Suomessa. En sano, että he tekivät enemmän töitä, vaan että he suhtautuvat siihen toisella tapaa. Jokaiseen pieneenkin asiaan oli vakiintunut systeemi, joten mitään ei voinut tehdä ilman tarkempaa ohjeistusta. Taas toisaalta olisi pitänyt olla oma-aloitteinen. Tämä ristiriita hallitsi suurinta osaa työajastani. Työpäivät olivat pitkiä ja työtahti kova, mutta tämän tiesin jo ennen sinne lähtöä. Mikä siinä minua sitten kummastutti? Ehkä se, että työyhteisöä hallitsevat todella voimakkaat hierarkkiset rakenteet. Jokainen yrittää parhaansa edetäkseen urallaan ja ylemmällä pallilla istujaa arvostetaan ja kunnioitetaan hyvin korkealle. Näin ollen siellä oli kummallinen sekoitus totaalista individualismia ja yltiöpäistä toisen huomiointia.
LOST IN TRANSLATION
Vaikka olen matkustanut paljon työni puolesta, minulle iski paljon puhuttu kulttuurishokki. On täysin eri asia matkustaa, kuin todella muuttaa maahan ja ottaa selvää jokaisesta arkipäiväisestä asiasta. Miten päästä alkuun? Mistä löytyy oikeat sanat, merkitykset ja toimintatavat? Miksi pitää juosta metroon, kun minuutin päästä menee seuraava? Miten sulkea ikkuna ja miksi oikeastaan sulkea sitä, jos sisään tuulee kuitenkin samalla voimalla? Miksi avaimet laitetaan lukkoon väärin päin ja miksi tiskit tiskataan tiskisienellä, eikä tiskiharjalla?
Jokainen arkinenkin asia oli sama, mihin olin tottunut elämäni aikana. Se, että asia tapahtui, ei poikennut. Se, miten asia tapahtui, muutti usein tehtävän lähes tunnistamattomaksi. Kun poikkeuksia oli päivässä enemmän kuin tuttuja ja turvallisia asioita, niin olo muuttui turvattomaksi. Tarrauduin yksittäisiin jo opittuihin asioihin takiaisen lailla. Jokainen aisti sai vastaan uutta informaatiota megalomaanisella vauhdilla ja mieleni yritti suodattaa siitä edes murto-osan. Tuntui kuitenkin siltä, että yritin saada hyttysparven kiinni suurireikäisellä haavilla. Lopulta hämmennys muuttui yksittäisten rutiinien toistamiseksi. Arki koostuu tutuista asioista, joten alkuun pääseminen vaati ensin asioiden toistoja ja omien rutiinien luomista.
Suhtautuminen maiden välisiin eroihin muuttui parin kuukauden olemisen jälkeen radikaalisti aikaisempiin reaktioihini verrattuna. Edelleen kaikki asiat olivat eritavalla, mutta en kummastellut niitä, vaan opettelin paikallisen toimintatavan. Silloin ymmärsin sen, että ulkomaille muuttaessa on turha taistella omien tapojensa kanssa, koska siinä menettää ainoastaan omaa energiaa. Johan sitä vanhakin sanonta kertoo, että jos et voi voittaa heitä, liity heihin. Tämän oivallettuani liityin mielellisesti paikalliseksi ulkojäseneksi.
Useaan otteeseen pohdin sitä, että mitä on ammattitaito? Kuinka pitkälle se on opiskeltavissa ja onko oppiminen koskaan universaalia? Onko ammattitaito synonyymi hankitulle verkostolle? Olin maassa, jossa en kysymättä tiennyt edes kahviin laitettavan maidon merkkiä, joten voinko olla ammattitaitoinen? Suomessa työnhaku perustuu koulutuksella hankittuun pätevyyteen ja edellisiin työkokemuksiin. Vastavalmistuneen on vaikea saada työtä ilman kokemusta ja kokemus ei kartu ilman tarjottuja mahdollisuuksia. Mikä tekee kokemuksesta niin tärkeän valintakriteerin? Pohdinnoissani päädyin siihen lopputulokseen, että työsopimuksella ostetaan pitkälle kokemuksen tuoma kontaktipääoma. Uusi työntekijä omaa ehkä niitä kontakteja, joita on hamuttu yrityksen alaisuuteen jo pidemmän aikaa tai sitten kontaktipinta on pitkälle samaa työnantajan kanssa. Näin ollen voisin väittää, että ulkomaille lähtiessä ei ole siinä määrin ammattitaitoinen, kun uudessa maassa saman aikaa työskennellyt vastaavaa työtä hakeva. Näin minä ainakin tunsin. Koska en tuntenut maan tapoja, alueita ja toimintamalleja, niin olin monilta osin kädetön. Ainoa todellinen lohtu oli, että tunsin hyvin klassisen musiikin työkentän, terminologia sekä orkesteri- ja oopperakirjallisuuden pääteokset. Rauhoituin aina, kun pääsin konserttia kuuntelemaan, koska kahden tunnin ajan tiesin mitä tapahtuu seuraavaksi.
LIVE YOUR LIFE
En viihtynyt työpaikassani, mutta olen iloinen saamastani kokemuksesta. Miksi en viihtynyt? Siksi, että arvostan demokratiaa ja tasavertaisuutta. Luulin, että hierarkia ja sääty-yhteiskunta on yli 200-vuoden takaista elämää, mutta valitettavasti se on yhä nykypäivää Englannissa. Ainoa muutos vanhaan on, että voit itse vaikuttaa siihen, että mihin asti pystyt yhteiskunnassa kiipeämään. Lontoo on verraton paikka sellaiselle, joka tähtää urallaan korkeasti arvostettuun asemaan. Sen saavuttaminen vaatii kyynärpäitä, röyhkeyttä, kauniin hymyn ja laskelmoivan pään.
Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla on suuri valinta ja se tarkoittaa vähintään kolmea harjoittelua yhtä aikaa:
• Työharjoittelu
• Ulkomailla asuminen, sopeutuminen
• Suomesta pois oleminen
Ensimmäisen ymmärtää helposti jo ennen matkalle lähtöä, toisen käsittää viimeistään silloin kun viemäri lakkaa vetämästä ja kolmannen vasta, kun ongelman tai yksinäisyyden ilmetessä et voikaan soittaa hyvälle ystävälle ja lähteä hänen kanssaan ruotimaan asiaa lähikippolaan. Chattailin muutamana iltana yhden Tampereen tuttuni kanssa, joka oli vaihdossa Lyonissa. Hänen kokemuksensa olivat monelta osin peilattavissa omiini, joten sain uskoa itseeni. En ollutkaan hullu, vaan kyseessä on monelle ulkomaille muuttaneen yhteinen käsitys.
Matka oli todellinen kokemus, joka kasvatti minua monessakin mielessä. Olen haaveillut ulkomailla asumisesta jo usean vuoden ajan ja nyt näin palan todellisuutta. Lyhyesti, mutta riittävän pitkästi, jotta tiedän mitä itse ulkomailta odotan. Haluan kokemuksia, uusia näkemyksiä ja inspiraatiota. Uskon, että asun vielä tulevaisuudessakin pätkiä ulkomailla, mutta ainakin nyt koen, että pysyvämmin sydämeni koti on Suomessa.
Terguin,
ma”
Maija Kylkilahti työskentelen tällä hetkellä Helsingin juhlaviikoilla klassisen musiikin tuottajana.
Naisemme maailmalla: Auski from Washington DC!
Neljännen vuosikurssin Aura Päiväläinen eli tuttavallisemmin Auski aloitti syyskuussa puolen vuoden työharjoittelun Suomen suurlähetystön kulttuuritiimissä Washington DC:ssä.
Harjoittelu on nyt puolessa välissä ja ensimmäinen puolisko on ollut kaikin puolin antoisa ja myös varsin työntäyteinen. Lähetystö järjestää jatkuvasti niin omissa tiloissaan kuin muuallakin tilaisuuksia ja tapahtumia yhteistyössä erilaisten suomalaisten ja amerikkalaisten kulttuuritahojen kanssa. Aika kattavan kokonaiskuvan siis saa Suomen ja Yhdysvaltojen kulttuuriyhteistyöhön tässä kulttuuritiimin harkkarina ollessa, se on siistiä.
Syksyn isoimmat kulttuuritiimiä työllistävät tapahtumat, mitä itsekin pääsin läheisesti järkkäämään, olivat Arabian taideosastoyhdistys ry:n kuukauden kestänyt taidenäyttely 9 SEASONS sekä vuosittain DC:ssä järjestettävä lasten festari Kids Euro Festival. Lisäksi koko ajan on tekeillä ja tapahtuu pienempiä tilaisuuksia ja aktiivisesti suunnitellaan jo ensi vuoden ohjelmaa. Päivät kuluvat pääasiassa koneen, puhelimen ja posti it -lappujen äärellä, mutta mukavasti on päässyt myös osallistumaan erilaisiin kokouksiin ja tilaisuuksiin. Niissä on päässyt harrastamaan sitä meidän tuottajien lempipuuhaa eli verkostoitumista, jee!
Vapaa-ajalla on myös päässyt tutustumaan paikalliseen kulttuuritarjontaan (mitä muuten riittää!) muun muassa konserttien, urheilutapahtumien ja museoiden kautta. Ettei kävisi liian tylsäksi, on tullut myös visiteerattua Philadelphiassa ja Miamissa. Aivan mahtavia tyyppejä on myös sattunut niin lähetystön omiksi harkkareiksi kuin muidenkin lähetystöjen harjoittelijoiksi ja omiksi kämppiksiksi. Laaja on siis kaikenlaisten harjoittelijoiden verkosto ympäri DC:n, sekin on siistiä.
Kivaa on, mutta pikkusen kallista lystiä on elo täällä tämmöiselle köyhähkölle opiskelijaparalle. Mutta tuottajathan osaavat budjetoida varsinkin oman rahankäyttönsä kauhean hyvin, eli sen suhteen ei ongelmia. Heheh.
Tähän mennessä en voi muuta kuin suositella tätä kokemusta lämpimästi kaikille. Toki vähän on jo ikävä Tuottamon lämmintä syliä.
Tsempit kaikille sinne pimenevään kotosuomeen ja nähdään taas maaliskuussa!
Lontoo on kohteena tuottajan unelma. Sielujen sulatusuuni. Se on sopiva sekoitus kaikkea taidetta ja tapahtumaa taivaan ja maan väliltä. Kaupungissa liikkuminen on helppoa. Metroverkosto ja koko julkinen liikenne onkin asia, jota täällä on oppinut arvostamaan. Opiskelijaystävällisiä hintoja täällä ei tunneta – kaikki on kallista, mutta kokemuksen arvoista.
