Sandra Petersen: Minkä nuorena oppii
Jos aloittaa tarpeeksi varhain, voi saavuttaa paljon. Sandra Petersen sai ensikosketuksen työelämään jo alakouluikäisenä isänsä catering-firman myötä. Kun ikää karttui, työtehtävät kehittyivät perunankuorimisesta ja apupoikana toimimisesta yksityistilaisuuksien järjestämiseen. Isästä puhuttaessa hänen äänestään huokuu ylpeys. ”Arvostan sitä, kuinka omalaatuinen ja kunnianhimoinen ihminen hän on. Isä on ehdottomasti esikuvani.” Vielä nykyisinkin, 25-vuotiaana, Sandra tekee työtunteja yhdessä isän rinnalla – siis täysipäiväisten korkeakouluopintojen sekä ravintolavuoropäällikön työn lisäksi.
Sandra on tottunut opintojen ja työelämän yhdistämiseen. Tunnit vuorokaudessa on lähes aina jaettu opintojen ja työelämän kesken, mutta ei tasaisesti. Yläkoulu kärsi Sandran korkeasta työmoraalista niin, että peruskoulun päättötodistus olisi jäänyt saamatta ilman 10.luokan suorittamista. Hän kuitenkin toteaa, ettei kadu mitään, sillä kova työ on palkittu aina uusilla töillä.
Lukion jälkeen oli aikaa antautua työelämälle täysin. Pahimmillaan Sandran työviikot venyivät toistuvasti yli 60-tuntisiksi. Reilu parikymppisenä hän kokikin pohjakosketuksen. Ylimääräiset työtehtävät, vuorokauden tuntien riittämättömyys sekä ahdistava työilmapiiri johtivat loppuun palamiseen. Paha olo alkoi kolkuttamaan myös kotiovea. Hymyä ei irronnut asiakkaiden lisäksi omille läheisillekään. ”Ei minua koskaan kova työtahti ole haitannut, tuohon tilanteeseen ajauduin lähinnä sen vuoksi, etten viihtynyt työpaikallani ollenkaan. Siellä ei hoidettu mitään kunnolla, työmäärä oli kohtuuton.” Mikään ei tuntunut hyvältä. Sandra irtisanoutui työstään ja otti aikalisän.
Kukapa muu isän tytön nostaisi takaisin jaloilleen, kuin isä itse. Hetken rauhoittumisen jälkeen hän kannusti Sandran ottamaan askeleen kohti uusia haasteita. Ovet nykyiseen työpaikkaan Harjun Döner -ravintolaan avautuivat. Asiakkaat iloisesti vastaanottava hymy ei ole sen koommin kasvoilta karissut. Rohkaisun myötä tapahtui paluu myös koulunpenkille. Opiskelupaikka Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelmassa on nostanut koulun työelämän edelle – ensimmäistä kertaa ikinä. ”Nyt osaan jakaa fyysisen koulussa olon sekä työvuorojen jälkeen jäävän vapaa-ajan järkevämmin kuin ennen. Mieluummin teen koulutehtäviä kuin pyörin kaupungilla.” Aika on tehnyt tehtävänsä.
Tulevaisuus näyttää valoisalta. Edessä on toivottu siirtyminen tiskin takaa kulisseihin. ”Minua ei haittaa, vaikka tuleva työni jollain tavalla liittyisi ruokakulttuuriin, mutta työ tässä muodossa saa jäädä taka-alalle heti kun mahdollista.” Kaupunginosien persoonallisuuden tukeminen sekä kaupunkikulttuurien elävöittäminen muun muassa Itä-Helsingin alueella ovat asioita, joista tuleva kulttuurituottaja on kiinnostunut. ”Haluaisin myös päästä edistämään vanhusten, yksinäisten sekä maahanmuuttajien hyvinvointia ja viihtyvyyttä.” Isältä opittu intohimoinen työote ja tottumus hektiseen elämään kantavat vielä pitkälle – etenkin kun mukana kulkee myös suuri sydän.
Kirjoittanut Sonja Leppänen.