Oheiset haastattelut on kirjoitettu kulttuurituotannon tutkinnon ensimmäisen vuoden Ammatillinen kirjallinen ilmaisu -opintojaksolla syksyllä 2014, ja osa myöhemmin, keväällä 2017. Opiskelijat ovat saaneet palautetta teksteistään ja heillä on ollut mahdollisuus työstää niitä eteenpäin palautteen pohjalta. Jutut julkaistaan haastateltavien ja kirjoittajien luvalla ja opintojaksolle viimeksi palautetussa muodossa.
Tervetuloa tutustumaan kutuihin -14!
Oheiset haastattelut on kirjoitettu kulttuurituotannon tutkinnon ensimmäisen vuoden Ammatillinen kirjallinen ilmaisu –opintojaksolla syksyllä 2016. Opiskelijat ovat saaneet palautetta teksteistään ja heillä on ollut mahdollisuus työstää niitä eteenpäin palautteen pohjalta. Jutut julkaistaan haastateltavien ja kirjoittajien luvalla ja opintojaksolle viimeksi palautetussa muodossa.
Tervetuloa tutustumaan kutuihin -16!
Oheiset haastattelut on kirjoitettu kulttuurituotannon tutkinnon ensimmäisen vuoden Ammatillinen kirjallinen ilmaisu –opintojaksolla syksyllä 2016. Opiskelijat ovat saaneet palautetta teksteistään ja heillä on ollut mahdollisuus työstää niitä eteenpäin palautteen pohjalta. Jutut julkaistaan haastateltavien ja kirjoittajien luvalla ja opintojaksolle viimeksi palautetussa muodossa.
Tervetuloa tutustumaan kutuihin -15!
Jaana Aalto-SetäläSupersosiaalinen tuottaja, joka on on aina ollut ulospäinsuuntautunut ja estoton.
Maria Hopponen on aktivisti, sanan hyvässä merkityksessä. Marialla on halu vaikuttaa ja hän tekeekin tärkeäksi kokemiensa asioiden eteen niin paljon kuin pystyy.
Teemu Jalkanen”Rakkauteni Kouvolaan luja kuin betoni.”
Maaria KlemettiKohti unelma-ammattia – kovalla työllä ja pitkällä pinnalla.
Hanna Kokkonen”Koen, että kulttuurituotannon opintoihin pääsemisessä minua auttoi yhtä paljon taustani partiossa, kuin myös taustani pianon soitossa”.
Suvi KoliRiemua täynnä oleva nuorisielu on temmeltänyt tanssi taiteen kentällä jo 15 vuotta.
Oona LaineTulevaisuudessa Oona Laine haluaa työskennellä musiikkituotannon parissa, ja ohjaava tuottaja olisi hänen mieluisin suuntauksensa.
Jesse LempiäinenLempiäinen, joka paremmin tunnetaan Ninth Floorina, kertoo kuinka musiikki on aina kuulunut hänen elämäänsä.
Anna MyllyluomaPelinainen – Anna Myllyluoma pelaa videopelejä ja kutsuu sitä sosiaaliseksi harrastukseksi.
Katri MäättänenAllergiat keskeyttivät opinnot – Katri Määttänen löysi uuden kutsumuksen kulttuurituotannosta.
Sandra PetersenJos aloittaa tarpeeksi varhain, voi saavuttaa paljon.
Sofia RaittinenSofia on tanssija sielultaan ja vaikuttaja mieleltään.
Vilma SalovaaraStrasseja, verkkoa ja Marimekkoa- Vilma Salovaara opettaa tanssia ja suunnittelee kilpailukoreografioita ja puvustuksia Tanssikoulu DCA:ssa.
Anni Tirronen”Maailma on minun kotini.” Anni tekee vuosittain keskimäärin viisi ulkomaan matkaa vuodessa, ja tänä vuonna luku on jo seitsemän. Ulkomaille matkustaminen on hänelle elämäntapa.
Leena TsuchiyaMuotinäytösten uudistaja: ”Suurin unelmani on kokea olevani vapaa ja tehdä niitä asioita, mistä pidän.”
EDM, eli Electronic Dance Music on uusi nimitys ns. konemusiikille. Aikaisemmin teknona tunnettu ala on kaupallistumisen myötä noussut uudelleen hittilistoille tämä kirjainlyhennelmä tunnuksena. Positiivisuutta korostava musiikinlaji on kerännyt ympärilleen suuria sijoittajia, nuorison liikehdintää ja median paheksuntaa.
Etymologia
Suomessa vielä muutama vuosi sitten teknolla tarkoitettiin Detroitista ja Chicagosta 1980-luvulla alkunsa saaneiden elektronisten tanssimusiikkilajien kaikkia variaatioita. Viime vuosina kyseinen termi on kuitenkin muuttunut tarkoitukseltaan, ja viittaakin enemmän elektroniseen vaihtoehtoiseen tanssimusiikkiin.
EDM on alkuperäisestä etymologiastaan poiketen eriytynyt tarkoittamaan nimenomaan kaupallista elektronista tanssimusiikkia. Poikkeuksen tekee Yhdysvallat, jonka alueella EDM on yläkäsite ja sillä voidaan tarkoittaa myös kaikkia alalajeja. Siellä tekno viittaa nimenomaan Detroitissa syntyneeseen musiikin alalajiin. Sama jako pätee Euroopassa ainoastaan asiaan perehtyneissä piireissä.
Historiaa
EDM sai alkunsa ensimmäistä kertaa Chicagossa diskosta kehittyneen housemusiikin myötä 1980-luvulla. Samaan aikaan rumpukoneiden kehityksen myötä Detroitissa muovautui erityisesti Eurooppalaisten tekniikkapioneerien ja teollisuuskaupungin ilmapiirin inspiroima tekno. Pian alalajit alkoivat näkyä samoissa diskoissa ja jopa televisio-ohjelmissa.
Alusta asti oli selvää, että house oli näistä kahdesta genrestä helpommin kaupallistettava. Tämä johtui musiikkilajin vahvasta kytköksestä diskomusiikkiin, joka oli juuri ollut edustettuna vuosikymmenen ajan länsimaalaisten hittilistojen kärkisijoilla. Jokainen 1980-luvun jälkeen läpimurtonsa tehnyt populaariksi tanssimusiikiksi sanottu genre onkin jollain tavalla perustunut houseen. Esimerkiksi voidaan ottaa klubeille tarkoitetun rap-musiikin alkusysäys, electro house, diskon uusi tuleminen, ja viime vuosina EDM.
Kaupallistaminen – miksi juuri nyt?
Lukuisten EDM:ään viittaavien alalajien menestys pop-listoilla rohkaisi tuottajia viemään musiikkiaan entistäkin aggressiivisemmin suuntaan joka toimisi sekä konserttiareenoilla, että radiossa. EDM yhdisteleekin tällä hetkellä kaikkia viime aikoina nähtyjä menestystekijöitä, ja vain niitä.
Tapahtumatuottajien kannalta kehitys on onnistunutta, sillä rock-yhtyeisiin verrattuna yksittäisen DJ:n kuljettaminen ympäri maailmaa on logistisesti erittäin helppoa ja halpaa. Näin ollen tapahtumajärjestäjät ovat pystyneet keskittymään persoonallisiin ja entistä suurisuuntaisempiin tuotantoihin. Näin tuotannon kulut pienenevät ja tuotot kasvavat esiintymispalkkioiden kovasta hinnan noususta huolimatta. Tämän ovat huomanneet promoottorien lisäksi myös sijoittajat.
Robert Sillerman on esimerkki suursijoittajasta, joka on sijoittanut rahaa EDM:ään. Hänellä on meneillään miljardin dollarin EDM-projekti, pyrkimyksenään ostaa kaikki kansainvälisesti merkittävät alan tuotemerkit ja organisaatiot. Ohjelma ei rajoitu pelkästään tapahtumatuotantoon, vaan sisältää myös esimerkiksi maailman suurimman tiskijukille suunnatun online-musiikkikauppa Beatportin. Sillerman on ennen kaikkea viihdealan ammattilainen, jolle kokonaisuus merkitsee enemmän kuin musiikilliset vahvuudet. Näin ollen hän panostaakin tapahtumissaan mahdollisimman kokonaisvaltaisen kokemuksen luomiseen asiakkaille.
Markkinointi ja sijoitukset ovat ainakin taloudellisessa mielessä onnistuneet. Lähes kaikki tämän hetken tunnetuimmat ja eniten levyjä myyvät pop-artistit työskentelevät yhden tai useamman maineikkaan EDM-tuottajan kanssa, ja alan tapahtumat myyvät kerta toisensa jälkeen loppuun. Samaan aikaan monet perinteiset rock-festivaalit kärsivät rahavaikeuksista, eivätkä kykene löytämään tarpeeksi uutta asiakaskuntaa. Pop-musiikin tilaa kuvannee hyvin se, että maailman kuunnelluimpien podcastien top-10 listalla oli elokuussa 2013 ainoastaan EDM:ksi luokiteltavia ohjelmia.
Lähteet kronologisessa järjestyksessä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Electronic_dance_music
http://en.wikipedia.org/wiki/Chicago_house
http://en.wikipedia.org/wiki/Detroit_techno
http://thefrontliner.com/news/robert-sillerman-a-billion-dollar-plan-to-conquer-edm-4665
Ukko-Pekka Itäpelto
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.
Harva meistä tietää, että keikoilla käyvillä valokuvaajilla on vain kolme kappaletta aikaa kuvata kutakin esiintyvää yhtyettä. Metalfocus Photographyn Mika Ringman kertoo tämän säännön olleen vakiintunut maailmalla jonkin aikaa.
Aika on käytettävä Mikan mukaan tehokkaasti hyödyksi. Asiaa ei tietenkään helpota jos esiintyvä yhtye on myös kuvaajan fanittama. Siksi moni kuvaaja tekee kotiläksynsä jo hyvissä ajoin ennen keikkaa katsomalla videolta yhtyeen liikehdintää ennakoidakseen tilanteet ja olemalla kameroineen oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.
– Se jännitys, adrenaliini. Kaikki. Ja vain kolme biisiä aikaa. Kameran asetukset täydellisessä kondiksessa. Kuvat ei saa tärähtää ja on pakko tietää mitä bändi tekee. Siitä syystä jotkut meistä kuvaajista myös tekee sitä taustatyötä.
Töitä ilmaiseksi?
Tällä hetkellä harva tuntuu käsittävän, ettei livekeikkojen kuvaaja välttämättä saa mitään rahallista vastinetta työstään. Mikan mukaan Suomessa on vain muutama henkilö, jotka tienaavat elantoa kuvaamalla. Synkeämmin hän toteaa että jossain vaiheessa joku on lähtenyt tekemään kuvausta ilmaiseksi ja nyt jopa media olettaa kuvaajan tekevän työtä ilmaiseksi.
– Ihan sama kenelle olet kuvaamassa niin vastineeksi tarjotaan keikkalippuja ja t-paitoja palkkioksi. Niillä ei valitettavasti makseta pankille esimerkiksi kameran osamaksuja.
Jotkut mediat ovat laskeneet rimaa huomattavasti vaihtaen ammattimaisesti tuotetut kuvat amatööriotoksiin. Kuvat on saatettu ottaa huonolla kameralla puhumattakaan virallisista kuvausluvista. Asiaan perehtyneet ovat panostaneet kuvauskalustoonsa melkoisen määrän rahaa ja nimeltä mainitsemattomien mediatalojen toimintatavat saavat Mikan pyörittelemään päätään.
– Alkupanos pyörii jokaisella kuvaajalla siinä neljän ja kymppitonnin välillä riippuen tarpeesta. Sitten media ei ole valmis maksamaan pennin killinkiäkään kuvista. Ne saa jonkun teinin houkuteltua halvalla pokkarilla ottamaan kuvia keikasta tarjoamalla konserttiliput.
Huonolaatuiset kuvat eivät edes ole pahin ongelma, vaan Mikan mukaan artistit ovat suivaantuneet mediaan levinneistä epäsovinnaisista kuvista. Eräät artistit ovat jyrkästi kieltäneet kuvaamisen keikoillansa kokonaan. Tästä syystä Mika nostaa kuvaamisen etiikan ensisijaiseksi arvoksi työskentelyssään. Pitkällä juoksulla on valokuvaajan, artistin sekä median etu että kuvissa noudatetaan hyviä tapoja.
Kaikesta huolimatta Mika ei ole asiasta lamaantunut vaan hän on koonnut alan kuvaajat yhteen ja pyrkii näin parantamaan musiikkikuvaajien etuja ja saamaan heidän äänensä kuuluville nykyistä paremmin alalla.
– Keikkakuvaaminen on hemmetin hieno harrastus. Sanon harrastus, koska en vielä tienaa penniäkään kuvaamisella. Mutta toisaalta on todella hienoa kun joku maailmantähti tuijottaa silmiin sieltä lavalta. Esimerkiksi viime Tuskassa Testamentin laulaja, Chuck Billy, otti kitaristin plektroja ja heitteli spontaanisti niitä kohti kamerani linssiä ja hymyili mulle. Kuitenkin sekin jätkä on tehnyt sitä yli kaksikymmentä vuotta. Sain siitä helvetin hyvän kuvan vangittua siinä hetkessä.
Pekka Johansson
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.