Tarinat

Harri Hertell

Harri Hertell

Harri HertellHakiessani Metropoliaan opiskelemaan kulttuurituotantoa olin jo pitkään haaveillut uudenlaisesta runotapahtumakonseptista, jossa runous ja rap-lyriikka kohtaisivat toisensa yhdenvertaisina. En vain vielä silloin ymmärtänyt, että minä itse voisin lähteä rakentamaan sellaista. Pääsykokeiden haastattelussa kerroin haluavani järjestää runoutta ja räppiä yhdistävän festivaalin, jollaista Helsingissä ei silloin vielä ollut. En kylläkään tiennyt paljoakaan tapahtumien tuottamisesta, mutta mielikuvitus laukkasi runouden ja rap-lyriikan kentillä vimmaisesti. Ilmeisesti jokin vastauksessani miellytti, sillä pääsin opiskelemaan.

Aluksi tuntui, että kaikki muut opiskelijat olivat paljon minua kokeneempia. Muistan jopa pohtineeni, että hainko lainkaan oikeaan paikkaan. Aiemmin olin hakenut kolmesti opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta yliopistolle, sillä runous oli jo pitkään ollut intohimoni. Kirjoitin runoja ja haaveilen omasta runokirjasta. Lauttasaaren treenikämpällä kokeilimme päättäväisesti puhemusiikkiyhtyeeni kanssa runoden ja rock-musiikin yhdistämistä. Ensimmäisen vuoden opinnot menivät kovaa kyytiä eteenpäin hyvien opiskelijakavereiden kanssa. Luokallamme oli hyvä henki ja paljon puhuttu verkostoituminen tapahtui luonnostaan yhteisten illanviettojen myötä.

Jossakin vaiheessa kyllästyin odottamaan haaveilemaani runotapahtumakonseptia ja päätin itse kokeilla tuottajuutta käytännössä. Järjestin ensimmäisen runotapahtumani marraskuussa 2008. Tapahtumapaikaksi sain järjestettyä pienen olutravintolan Töölöstä. Esiintyjiä en tuntenut entuudestaan ja palkatkin taisin maksaa omasta taskusta. Ilta oli kuitenkin suuri menestys. Yleisöä oli yli 100 henkeä ja esiintyjät mainioita. Monet tulivat kyselemään, koska on seuraava tapahtuma. Kerroin kaikille, että pian sellainen taas järjestetään, vaikka siinä vaiheessa olin vain keskittynyt siihen, että se ensimmäinen ilta onnistuisi.

Sitten pitikin jo keksiä nimi. Halusin nimen, joka kertoisi helsinkiläisjuuristani, runoudesta ja siitä kuinka se yhdistää ihmisiä. Kuin itsestään mieleeni nousi Helsinki Poetry Connection. Nimi tuntui raflaavalta ja piti yksinkertaisuudessaan sisällään kaiken mitä halusinkin sen pitävän. Aloin järjestämään aktiivisesti tuon nimikkeen alla tapahtumia ja jokin niissä viehätti muitakin kuin minua, sillä sana lähti kiirimään melko nopeasti ja yleisömäärät kasvoivat jatkuvasti ja tapahtumistani tehtiin useita lehtijuttuja.

Samaan aikaan opintoni jatkuivat omalla painollaan ja motivaation opiskeluun löysin pohtimalla miten voisin käyttää oppeja Helsinkin Poetry Connectionin toiminnassa. Ensimmäisen harjoittelupaikkani löysin kulttuuriyhdistys Nuoren Voiman Liitosta, joka oli lähtenyt mukaan myöhemmin perustamani Poetry Jam -klubin toimintaan. Liiton toiminnassa pääsin tekemään Suomen suurinta runofestivaalia Runokuuta. Tapasin jatkuvasti uusia ihmisiä ja opin heistä paljon. Jotain kyllä tarttui koulunkin opeista päähäni. Järjestettyäni jo yli kahden vuoden ajan tapahtumia huomasin, että Helsingin Juhlaviikot hakevat harjoittelijaa. Hain sitä ja pääsin haastatteluun. Haastettelussa minulla oli jo paljon aiempaa enemmän itseluottamusta, olihan minulla sentään jo jonkinmoiset näytöt osaamisestani. Sain Juhlaviikkojen pestin ja pääsin tekemään heille uutta klubikonseptia. Harjoittelu oli mitä antoisin. Tutustuin uusiin ihmisiin, opin suuren kulttuuriorganisaation toimintatapoja ja pääsin tekemisiin useiden eri taiteenlajien kanssa.

Pian jo huomasinkin, että pitäisi alkaa tekemään opinnäytetyötä. Siinä vaiheessa olin jo pyörittänyt kolmisen vuotta Poetry Jam -klubia, josta oli lyhyessä ajassa kasvanut sangen suosittu. Päätin tehdä opparini kyseistä klubista. Ennen kuin huomasinkaan olin kuumana kesäpäivänä Lammassaaressa juomassa kylmää kuohuviiniä valloittajahattu päässä ja kulttuurituottajan paperit kourassa. Tuosta kesäpäivästä on nyt kulunut kahdeksan kuukautta. Tällä hetkellä työskentelen edelleen Helsinki Poetry Connectionin parissa järjestäen kahta säännöllistä runoklubia sekä työstäen toista runokokoelmaani. Keikkailen runoilijana ja spoken word -muusikkona sekä hoitelen runokollektiivimme juoksevia asioita. Soittelen myös levyjä erilaisissa tilaisuuksissa ja annan virran viedä. Tänäkin vuonna olen menossa Juhlaviikoille töihin. Olen myös tätä nykyä Nuoren Voiman Liiton hallituksessa. Toimin myös yrittäjä ja vaikka elämä onkin hieman epävarmaa rohkenen luottaa tulevaan. Ei mitään saavuta jollei ota riskejä ja tee uusia juttuja. Eilenkin sain kuulla, että esikoisrunokirjastani tehdään teatteriesitys. Tänään puolestaan joku ilmoitti haluavansa tehdä runoistani sarjakuvaa. En usko, että kaikki tämä olisi toteutunut näin, jos en olisi päättänyt hakea opiskelemaan kulttuurituotantoa ja luottanut intuitioihini. Kyllä maa kantaa ja kengät pysyy jalassa, jos vain rohkenee kulkea. Ei muuta tällä erää. Rauhaa ja rakkautta kaikille!