Tarinat

Kaataako nettishoppailu perinteisen kivijalkakaupan?

Saksalainen nettikauppa Zalando on kasvanut neljässä vuodessa nollasta yli miljardin euron liikevaihtoon. (Boxberg, HS 8.9.2013) Tämä miljardi on pois paikallisesti toimivilta kivijalkaliikkeiltä. Ihmiset suuntaavat shoppailemaan Zalandoon ja sen kilpailijoiden jättimäisiin nettikauppoihin. Vaivattomuus motivoi kuluttamaan omalta sohvalta käsin. Nettishoppailuun innostaa myös edullisempi hinta, uniikkituotteet tai jopa palvelu. Ainakaan tarjonnan suppeudesta ei voi moittia isoja kansainvälisiä nettikauppoja. Zalandon valikoimaan kuuluu 150 000 tuotetta, ja tämä on varmasti suurempi valikoima kuin yhdelläkään pohjoismaalaisella tavaratalolla.

Kaikki olisi kotiinpäin

Paikallisen yrittäjän tukeminen olisi järkevää ja kannattavaa Suomen taloutta ajatellen. Helsingin kokoisen kaupungin kivijalkakauppiaat ovat usein pienyrittäjiä. Kivijalkamyymälä työllistää keskimäärin yhdestä viiteen työntekijää.  Jos liike ei kannata, niin se ei lopulta työllistä ketään. Valitettavan usein vain kivijalkakauppojen palvelu on heikkoa, valikoima suppea ja liikkeen sijainti hankala. Useissa kivijalkamyymälöissä on myös sellaiset aukioloajat, ettei työssäkäyvä ihminen ehdi ostoksille kuin lauantaisin.

Toimituksen raskas hiilijalanjälki

Nettikaupat ovat avoinna kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa ja jokaisena viikonpäivänä. Nettikauppaostos saapuu kotiin lähetin kantamana tai lähimpään postitoimipaikkaan. Lähetti ajaa pakettiautolla useisiin eri osoitteisiin sen sijaan, että kivijalkakauppiaan tukkutilaus toimitettaisiin kivijalkamyymälään yhdellä autokyydillä. Toimitusten takia nettishoppailun hiilijalanjälki ei ole kevyt.

Valitse, vaihda ja palauta

Nettikauppojen tuotteilla on pisimmillään kolmenkymmenen päivän vaihto- ja palautusoikeus. Harva kivijalkakauppias lupaa tällaista harkinnanvaraa asiakkaalle. Saksalaisella Zalandolla toimitukset ovat ilmaisia, ja asiakaspalvelua saa suomenkielellä puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Nyt kivijalkakauppiaalla olisi mahdollisuus kehittää omaa palveluaan kilpailukykyiseksi niin, että liikkeessä asioivan kuluttajan tarpeita ratkottaisiin laajemmin. Liikkeiden tulisi tarjota erilaisia palveluita, joita ei voi virtuaalisesti toimittaa. Stailauspalvelu, sisustussuunnittelu, korkokenkäkävelykoulu, meikkikurssi, kokkikurssi ja kirjansidonta ovat muutamia esimerkkejä kehitettävästä kilpailukyvystä.

Kuka voittaa vastuullisuudessa?

Suomalainen heittää roskiin keskimäärin yhdeksän kiloa tekstiilijätettä vuodessa ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen viisi kiloa. (Eskola, Kauppalehti 26.10.2012)

Lähes kaikki tekstiilimateriaali saataisiin kierrätykseen, jos tuottajat, myyjät ja kuluttajat kantaisivat yhteisen vastuun. Ruotsissa ja Tanskassa iso osa tekstiilijätteestä poltetaan energiaksi. Pohjoismaalaiset brändit kuten Artek, Iittala ja H&M ovat jo aloittaneet omat kierrätyskampanjansa.

Myös suomalaiset kivijalkaliikkeet voisivat kampanjoida kierrätyksellä ja vastuullisuudella. Liikkeen omistajat keräisivät asiakkaidensa ylijäämätekstiilejä omien arvojensa mukaisiin avustuskohteisiin. Erilaiset tuotteiden uusiokäytön mahdollisuudet kannattaisi myös huomioida. Vintage –myyjäiset, vaihtotorit sekä vaatteiden ja sisustustekstiilien uudelleen muotoilu ja kunnostus olisi toivottua palvelua.  Edellä mainitut kehittämisehdotukset olisivat hyvää ja vastuullista palvelua. Tuotteen hinnan ollessa samalla tasolla nettikaupassa ja kivijalkamyymälässä, palvelu ratkaisee ostopäätöksessä.

 

Lähteet:

http://www.hs.fi/talous/a1378530706998

http://nyt.fi/20130906-pihiys-ahneus-ja-laiskuus-tappavat-kaupat/

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/kaatopaikalle+9+kg+tekstiilijatetta+per+suomalainen/201210291371

 

Kulttuurituottaja pohtii tekstiilien kuluttamista, siihen liittyviä arvoja ja kierrätystä eri kulmista. Vastuullisuus on tulevaisuutta, mutta jää nähtäväksi ehtivätkö ensimmäisenä kivijalkakauppiaat vai nettikaupat tehdä siitä todellisen kilpailuvaltin.

 

Kirsi Nisonen

Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.