Tarinat

Kahden kotimaan suomalainen – kansainvälisesti adoptoitu

Vuosittain Suomeen adoptoidaan noin 200 lasta ulkomailta. Yhteensä heitä on jo yli 4000. Jo muutaman kuukauden ikäisenkin lapsen taustalla on traumaattisia kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen saakka. Siksi etenkin työssään adoptiolapsia kohtaavien tulisi tietää riittävästi adoptoitujen maailmasta.

 

Adoptioprosessissa vain lapsella on oikeus – oikeus vanhempiin

Adoptio eli lapseksiottaminen on oikeudellinen toimenpide, jossa lapsi saa adoptioperheessään biologisen lapsen aseman. Sekä lähtö- että kohdemaan lainsäädännöt määrittelevät adoptioprosessin etenemisen. Lapsi annetaan kansainväliseen (KV) adoptioon vasta, kun on läpikäyty mahdollisuus biologisen vanhemman avustamiseen ja kotimaiseen adoptioon.

Adoptiolapsen tausta ja terveys

”Yhteistä kaikille adoptiolapsille … on perustavanlaatuinen ja aina jälkensä jättänyt hylkäämiskokemus: kokemus siitä, että minua ei ole haluttu, minut on annettu pois, minusta ei ole voitu huolehtia. Tämä on merkittävä kokemus myös sellaiselle lapselle, joka on adoptoitu aivan vauvana.” (Adoptiolapsi päivähoidossa, 2009). Lapsi on saattanut kokea useita sijoituksia, hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä ja vanhempiensa kuoleman.

Suurin osa adoptiolapsista tulee laitoksista ja usein hyvin huonoista oloista. Lasten iät vaihtelevat muutamasta kuukaudesta teini-ikäisiin. Osalla lapsista on jokin sairaus tai vamma eikä aina ei ole saatavilla lapsen terveystietoja. Jokainen adoptiolapsi on jättänyt tutun lastenkodin, kielen, tuoksut ja maut.

Psyykkiset, somaattiset ja sosiaaliset oireet

Usein lapsella on psyykkisiä, somaattisia ja sosiaalisia oireita. Moni näistä oireista ilmenee, tai niihin reagoidaan, vasta jonkin ajan kuluttua adoptiosta. Lapsi saattaa olla masentunut, ahdistunut tai ylivilkas. Sosiaalisissa tilanteissa lapsen käytös voi olla aggressiivista tai hän vaikuttaa ikätasoaan kehittyneemmältä.  Nämä toimintatavat ovat lapsen turvattomassa kasvuympäristössä kehittämiä eloonjäämisstrategioita. Somaattisia oireita kuten vatsakipu, päänsärky, allergia, ihottuma ja änkytys ilmenee erityisesti erotilanteissa, jotka adoptiolapsi helposti kokee hylkäämisiksi aiempien kokemustensa perusteella.

Tavallista on myös regressio eli taantuma aikaisempiin kehitysvaiheisiin, jota itsenäisen pärjäämisen kulttuurissamme ei helposti hyväksytä. Lapsi haluaa juoda tuttipullosta, tarvitsee vauvamaista hellittelyä ja imee peukaloa kouluikäisenäkin. Tutkimusten mukaan ikätasoinen käytös mahdollistuu vasta, kun vauva-ajan kehitys on läpikäyty. On annettava lapsen rauhassa aloittaa alusta ja paikata sitä, mistä on jäänyt paitsi. Ikätasoa kehittyneempää toimintaa ei tästä syystä tule adoptiolasten kohdalla varauksetta tukea.

Identiteetti, kiintymys ja kieli

Jokaisella lapsella on oikeus olla juuri sellainen kuin on – ulkonäöstä tai synnyinmaasta riippumatta. KV -adoptiolapsella on kaksi tärkeää kotimaata. Vahvan identiteetin kasvattaminen onkin vanhemmille ja ympäristölle erityinen tehtävä. Lapsen on saatava olla ylpeä synnyinmaastaan, mutta samalla elää yhtä suomalaisena kuin leikkitoverinsa. Moni adoptiolapsi asuu kaksin äidin kanssa ja identiteettikysymysten lisäksi lapsella voi olla myös suru isän puuttumisesta. Kiintymyssuhteiden puutteellinen kehittyminen lapsen varhaisella alkutaipaleella voi vaikuttaa koko elämän ajan.

Adoptiolapsen kielen kehitys katkeaa kieliympäristöä vaihdettaessa. Kielen kehitykseen vaikuttavat niin perinnölliset ominaisuudet kuin esimerkiksi ikä, ravitsemus ja virikkeetkin. Uusi kieli voidaan omaksua pinnallisesti jopa muutamassa kuukaudessa. Ajattelutasoisen kielen omaksumiseen kuluu yleensä vuosia. Pitkään Suomessa asuneelle lapselle voi tulla ongelmia ylemmilläkin koululuokilla, kun kielen abstraktit tasot ovat jääneet epäselviksi näennäisen hyvästä kielitaidosta huolimatta.

Kiusaaminen ja rasismi

Pienet lapset suhtautuvat yleensä asioihin avoimesti ja ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia. Ulkonäöltään poikkeava lapsi kuitenkin luultavasti törmää häiritsevään kommentointiin, vaikka Suomi jo onkin melko monikulttuurinen maa. Aikuisten harjoittama rasismi koetaan erityisen pelottavana. Erilaisuus ja rasismi on otettava avoimesti esiin. Yhtä tärkeää on puuttua tilanteisiin, joissa adoptiolapsi kiusaa. Puutteelliset verbaaliset ja sosiaaliset taidot aiheuttavat turhautumista, joka voi purkautua aggressiivisuutena

Eväät elämään

Adoptiolapsi ei välttämättä poikkea  mitenkään muista lapsista. Myöskään kaikki mahdollisesti esiintyvät ongelmat eivät johdu adoptiosta. Ongelmien ilmetessä lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten on kuitenkin pidettävä mielessä lapsen adoptiotausta. Erityisen tärkeää on tiivis ja avoin yhteistyö kodin ja ammattilaisten kesken. Tutkimusten mukaan yli 90 % adoptoiduista lapsista ja nuorista pärjää alkuvaiheidensa jälkeen elämässä hyvin. Adoptiolapset tarvitsevat rakkauden lisäksi runsaasti aikaa sekä selkeät rajat ja rutiinit turvallisen kiintymyssuhteen synnyttämiseksi.

 

Lisätietoja

www.yhteisetlapsemme.fi

www.hel.fi/sosv

www.interpedia.fi

www.pelastakaalapset.fi

www.adoptioperheet.fi

www.adoptioplus.fi

www.capacitasfamilia.fi

 

Lähteet

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle

http://www.adoptioperheet.fi/pdf/adoptiolapsi_paivahoidossa_2013.pdf

 

Kirjoittaja on 5-vuotiaan afrikkalaistytön adoptioäiti. Oman lapsen kasvua seuratessa monet artikkelin asiat ovat tulleet pohdituiksi. Ikuisesti kiinnostunut kaikkien lasten hyvinvoinnista!

 

Ulla Niemi-Pynttäri

Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.