Tarinat

Katarina Broas

Katarina Broas

Nykyään kulttuurituottajia on paljon, ja ala on ollut nosteessa viime vuodet, eikä syyttä. Nuorempana minulla ei kuitenkaan ollut selkeää visiota siitä, mikä minusta tulee isona. Kaksikymppisenä kokeilin niin tradenomin kuin kampaajan opintoja, mutta eivät ne olleet sopivia valintoja. Vuosi Kreikassa minimipalkalla motivoi opiskelemaan, ja kun 1999 pyrin Sydvästin amk-kulttuurituottaja koulutusohjelmaan ja pääsin sisään, olin hämmentynyt. Mitäköhän tästä tulee?

Opinnot alkoivat ja koska koulutusohjelma oli uusi, oli opintojen sisällössä vielä paljon rönsyjä. Rönsyt ja visionäärinen opettaja rikastuttivat kuitenkin opintokokonaisuutta. Opettelimme mm. valokuvaksen perusteita, tutustuimme kirjallisuuden maailmaan kustantamoiden näkökulmasta, tuotimme yhdessä seminaarin ja yhden festivaalin, kävimme tapaamassa kollegoja Ruotsissa, juoksimme harva se ilta teatterissa, luimme kulttuuripolitiikkaa, vastaanotimme opiskelijavieraita Venäjältä ja mitä kaikkea.

Opintojen aikana pääsin työharjoitteluun Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskuksen kulttuuriyksikköön ja Kiasma-teatteriin. Kävin myös opiskelijavaihdossa Lontoon South Bank Universityn Arts Management -koulutusohjelmassa.

Olen ollut kymmenen vuotta alalla, mutta koen edelleen olevani keltanokka. Jos erehdyn kuvittelemaan, että jokin osa-alue on selvää pässin lihaa, löydän itseni viikon päästä tekemästä asian juuri päinvastoin. Kulttuurituottajan työssä on siis yksi asia varma: koskaan et voi olla varma siitä, että kaikki sujuu, niin kuin suunniteltu. Muuttuvia asioita on miljoona. Kulttuurituottajan on ymmärrettävä taiteen tekemisen prosesseja ja niitä tekijöitä, jotka rakentavat kokonaisuuden ja johtavat lopputulokseen, oli se näyttely, esitys tai jotain muuta. Kulttuurituottaja ei ole kuitenkaan tradenomi, mutta ei välttämättä taiteilijakaan, tai ehkä hän on vähän kumpaakin? Ainakin molempia maailmoja on ymmärrettävä ja sitä, miten niissä toimitaan.

Vuonna 2002 aloitin opintojen ohella työn taidegalleria Forum Boxissa ja siellä vierähti melkein kaksi vuotta. AMK-opinnoista valmistuin vuonna 2004 ja jatkoin työn tekemistä. Pääsin Museoviraston Kulttuurien museoon töihin ja opin taas paljon uutta museomaailmasta, ja miten siellä toimitaan. Vuonna 2006 jatkoin matkaa ja pääsin Taideteolliseen korkeakouluun projektisihteeriksi. Sillä matkalla olen edelleen, tosin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Median laitoksen projektisuunnittelijana. Itse työtäni on vaikea kuvailla muutamin sanoin. Missä työssä pohditaan puiden vuokraamista, tekijänoikeuksia, painotiedostoja, avajaistarjoiluja ja fonttien ostamista, kaikkia samaan aikaan? Ainakin minun työssäni.

Huomasin kuitenkin kaipaavani niin haasteita kuin vahvistusta omaan tekemiseen ja osaamiseni arviointiin. Aloitin Metropolian YAMK-opinnot 2011 ja valmistuin keväällä 2012. Tiivis opintoputki työn ohella on todella rankkaa, mutta myös palkitsevaa. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun sinua ympäröi uusi joukko ihmisiä, mutta kaikki ymmärtävät toisia niin kun vanhat ystävykset konsanaan. YAMK-opintorupeaman jälkeen tunnen itseni paremmin, varsinkin sen tuottajapersoonan ja miten hän toimii.

Parasta kulttuurituottajan työssä on kuitenkin jatkuva oppiminen ja uusien asioiden kokeminen. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan päivittäin tavata erilaisia taiteen ja muotoilun edustajia ympäri maailmaa ja tehdä töitä heidän kanssaan. Olen onnekas, viihdyn työssäni ja otan siitä kaiken ilon irti. Suosittelen samaa muillekin!