Tarinat

Kutsumusammattina elokuvat

ANNA SUONSYRJÄ

image (2)

Naisella on graafiset silmälasit, mustavalkoinen vaatetus ja punaista huulipunaa. Astun sisään elokuvajulisteiden täyttämään huoneeseen tamperelaisessa soluasunnossa. Seinällä tikittää filmikelasta tehty kello. Huoneen sisustus on kuin elokuvateatterin tunnelmallisesta aulasta.

Huoneen asukas, Julia Elomäki, on 22-vuotias opiskelija, joka valmistuu tänä keväänä medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta elokuvatuotannon puolelta. Hänelle elokuvakulttuuri on aina ollut osa arkea.
- Elokuvat ovat olleet pienestä pitäen rakkain harrastus ja elokuva siirtynyt vähän niin kuin veressä. Art House Cinema Niagara Tampereella on toinen kotini. Vietin aikaa Niagarassa jo lapsena, koska isäni työskentelee teatterinhoitajana ja Pirkanmaan elokuvakeskuksen levittäjänä. Nyt olen itse koneenkäyttäjä Niagarassa ja avustan myös levitystyössä, kertoo Julia ylpeänä.
Opiskelun ja työn ohessa elokuvat valtaavat myös osan naisen vapaa-ajasta. Lempikuppilatkin löytyvät usein elokuvateattereiden kupeesta.
- Olen tottunut nykyään, että elokuvateatterin kyljessä on baari tai joku kuppila. Teatterin pitää olla kulttuuriympäristö, jossa voi tehdä muutakin kuin mennä elokuviin. ”Finkkarin” teatterit ovat lähes kaikki identtisiä, ennemmin pidän Bio Rexin ja Engelin tunnelmasta Helsingissä. Parhaat elokuvateatterit olen kyllä löytänyt Prahasta, tunnelmoi Julia.

Ammattina yhteistyö

Tuottajaksi valmistuva Julia tekee opinnäytetyötään suomalaisen elokuvan levittämisestä.
- Levitys on sitä, että tuote eli tässä tapauksessa elokuva tuodaan kuluttajille. Levittäjä on henkilö, joka on tuotteen ja kuluttajien välissä, tiivistää Julia.
Niin kuin monet nuoret elokuva-alalla, Julia ei ole pääasiallisesti kiinnostunut ainakaan vielä elokuvien levittämisestä. Tuottajan työssä hän rakastaa etenkin kuvauksiin osallistumista ja kommunikaatiota ohjaajanja tuottajan välillä.
- Tuottajan ja ohjaajan yhteistyö tulee vain kovaa työtä tekemällä. Vasta ajan kanssa oppii toimimaan työryhmän kanssa, vaikka koenkin työryhmässä toimimisen parhaana osaamisalueenani. Mieluiten tuotankin elokuvia niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa olen jo aiemmin tehnyt hyviä projekteja.

Raha vie intohimon

Levittäjän ja tuottajan työssä törmää jatkuvasti taloudellisiin vaikeuksiin, jotka vaikuttavat myös työn mielekkyyteen. Isot tuotantoyhtiöt määrittelevät isojen elokuvateattereiden ohjelmistot ja pienet indie-yhtiöt eivät saa helposti näkyvyyttä.
- Myös levittäjän duuni kiinnostaa, mutten haluaisi jämähtää Pirkanmaan elokuvakeskukselle. Voisin harkita, jos rahaa saataisiin lisää, Julia harmittelee.
Suomessa satsataan suuren yleisön fiktioelokuviin ja niitä rahoittavat varakkaammat tuotantoyhtiöt. Suuren yleisön tavoitteleminen tuotantovaiheessa taas vaikuttaa paljon lopputulokseen.
- Hyvänä esimerkkinä Koivusalon ”Vuonna 85″, joka on myynyt mielestäni aivan liian hyvin. Suuret katsojamäärät kalastanut elokuva tuottaa enemmän rahaa ja saa elokuvasäätiön tuet. Harmi vaan, että yleisö ei saa välillä edes mahdollisuutta nähdä parempaa viihdettä.


Kirjoittaja on kulttuurituotannon opiskelija ja leffanörtti, joka haluaa myös joskus yhdistää työn ja hyvin.