Tarinat

Neo soul – elektronisempaa sointia soulissa 90-luvulta nykypäivään

Neo soul on laajalle levinnyt termi musiikkityylille, joka nousi varsinkin Yhdysvalloissa suosioon 1990-luvun puolesta välistä 2000-luvun alkuun. Useiden tyylin pinnalle nostaneiden levyjen ja artistien vaikutus näkyy yhä tänä päivänä nykyaikaisessa R&B ja soul-musiikissa ja myös uutta neo soulia tehdään Pohjoismaita myöten.

 

Etymologia

Jazzia, elektronisempia äänimaisemia, funkia, discoa ja jousielementtejä contotemrary R&B:in ja souliin yhdistävä neo soul ei ole yleisesti tunnustettu musiikkityyli vaan enemmänkin musiikkiteollisuuden markkinointiviestinnän ja median kehittämä termi yhdistämään tiettyjä modernin tumman rytmimusiikin artisteja. Motown Recordsin toimitusjohtaja Kedar Massenburg kehitti termin markkinoidakseen tyyliä, joka löyhästi yhdisti hänen edustamia artisteja.

Verrattaessa esimerkiksi samoihin aikoihin suosioon nousseen Alicia Keysin perinteisempään soul ja R&B sointiin, yhdisti näitä artisteja halu käyttää hieman tummempia sävyjä ja tuoda tiettyä afrikkalaista melankoliaa mukaan sointiinsa.

Sanoituksissa neo soulissa käsitellään useammin vaihtoehtoiseen elämäntapaan liittyviä aiheita kun taas perinteinen soul nähdään rakkaus lauluina, joissa aiheet ovat pelkistetympiä ja pinnallisempia. Usein neo soul artistit ovatkin nähty vaihtoehtoisen elämäntavan ja erilaisen yhteiskuntamallin esiintuojina.

Historiaa

Neo soulin historia alkaa 1980-luvulta. Artistit kuten Prince ja Terrence Trent D’Arby yhdistivät ennakkoluulottomasti tumman rytmimusiikin tyylejä modernilla soinnilla luoden uusia äänimaailmoja. Princen ”Purple rain” –kappale on monella tapaa jo puhdasta neo soulia. Heidän kädenjälkensä johti Iso-Britanniassa nu-jazzin syntyyn kun Jamiroquai ja Brand New Heavies yhdistivät jazzia elektroniseen musiikkiin ja poppiin.

1990-luvun alkupuolella Kedar Massenburgin ohjelma- ja managerointitoimisto alkoi ensimmäisenä tuoda esille artisteja kuten Erykah Badu ja D’Angelo. Heidän musiikkinsa, jota aluksi määriteltiin alternative souliksi, alkoi inspiroida yhä laajenevasti muusikkoja ja myös yleisön kiinnostus osoittautui isoksi.

Viimeistään Badun albumi ”Baduizm” (1997) ja Lauryn Hillin ”The Miseducation of Lauryn Hill” (1998) löivät läpi kansainväliseen tietoisuuteen neo soulin ja myös musiikkialan palkintoja alkoi kerääntyä paljon kertoen kunnioituksesta tyylin henkeä kohtaan. Tämä johti lopulta vahvaan suosioon niin levymyynnissä kuin keikka suosioon perinteisiä rockfestivaaleja myöten. Tämä oli monella tapaa uutta, koska tumman väestön sointia ei ollut 80-luvulla näkynyt juurikaan rockfestivaaleilla ja varsinkin Amerikan ulkopuolella tumma rytmimusiikki oli monin osin marginalisoitunut.

Neo soul tuli tunnetuksi myös pienemmillä markkinoilla kuten Suomessa, jossa Quintessence-bändi keräsi paljon sekä huomiota että suosiota varsinkin pääkaupunkiseudulla. Quintessencesta tunnetuiksi tulivat muun muassa Emma Salokoski ja Tuomo Prättälä, jotka myöhemmin jatkoivat omilla teillään pitkälle arvostetuiksi muusikoiksi.

Tyylin suosio näkyi sen vaikutuksessa muihin tumman rytmimusiikin tyyleihin. Varsinkin monet rap-artistit ja –yhtyeet ottivat tavan yhdistellä monia eri tyylejä orgaanisesti omakseen. Näin vuosikymmenen hallinneen G-funk samplaamisen sijaan yleisö alkoi arvostamaan bändivetoisuutta ja artistien omaa sävellyskynää. Varsinkin The Roots ja Q-Tip loistivat alueella. The Roots äänitti myös Erykah Badun kanssa hitiksi nousseen kappaleen ”You Got Me”, jossa Badu myös teki rap-lausumisen debytointinsa.

2005 vuoteen mennessä tyyli ja termi neo soul oli kuitenkin tipahtanut valtavirran ulkopuolelle. Vaikka isot artistit kuten Badu ja D’Angelo olivat vakiinnuttaneet paikkansa isoina niminä, oli neo soulin suosio ohi. Täten uusia nousevia ja suosiota kerääviä artisteja ei enää syntynyt entisellä tavalla.

Tästä päivästä tulevaisuuteen

Frank Oceanin kiitelty ja kiistety albumi ”Channel Orange” palautti neo soulin takaisin valtavirtaan. Ocean on osa hip hop kollektiivia Odd Future Wolfgang Kill Them All, joka oli tullut kiistanalaisesti tunnetuksi homovastaisista sanoituksistaan. Ocean taas itse kertoi sooloalbuminsa kautta olevansa biseksuaali ja tunteneensa tunteita toista miestä kohtaan. Tämä kiteyttää hyvin neo soulin tyylillistä tapaa puhua myös kiistanalaisista aiheista. Soinnillisesti levy oli hämmentävän lähellä Erykah Badun levyjä minimalistisella otteellaan. Levy toikin välillisesti Badun ja muiden neo soulin suurimpien nimien levyt uudestaan esille nuoremmalle kuulijakunnalle.

Neo soul on kuitenkin tällä hetkellä länsimaissa pitkälti valtavirran ulkopuolella vaikkakin skandinaavisissa maissa on viime vuosina tullut nostetta tyylille. Varsinkin Ruotsissa ja Tanskassa on perustettu useita festivaaleja keskittyen juuri neo soulin henkiseen sointiin. Suomessa yhtyeet Dolla Lova ja Oaklyn taas edustavat nuoria uusia tekijöitä, jotka yhdistelevät ennakkoluulottomasti souliin monia jazzin ja elektronisen musiikin sekä afrikkalaisen soiton sointeja.

 

LÄHTEET

http://en.wikipedia.org/wiki/Neo_soul

http://en.wikipedia.org/wiki/Kedar_Massenburg

http://en.wikipedia.org/wiki/Contemporary_R%26B

 

Kirjoittaja on Helsingin Töölön kasvatti, joka rakastaa intohimoisesti sielukasta soulia aina 60-luvulta nykypäivään. Tiukka laulanta ja tiukempi basso pelastaa jokaisen harmaan päivän urbaanissa maisemassa.

 

Esa Kandelberg

Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.