Tarinat

Työharjoittelijana Suomen Viron-instituutissa

Aino Toiviainen-Koskinen

Tein työharjoitteluni Suomen Viron-instituutissa. Toimin organisaatiossa tuottajaharjoittelijana. Minulle nimettiin työharjoittelun ajalle mentoriksi kulttuurisihteeri Jenni Kallionsivu, joka vastasi perehdytyksestäni ja auttoi esille nousseissa kysymyksissä. Toimin käytännössä hänen työparinaan sarjakuvateemaisen ohjelman organisoimisessa.

Työnkuvani oli monipuolinen, järjestin instituutin vieraiden majoituksia, matkoja ja sain myös esimerkiksi suunnitella verkostotapaamisien sisältöjä ja aikatauluja. Osallistuin myös näyttelyjen ripustamisiin ja toimin houstina taiteilijoille. Työni oli monipuolista ja antoisaa, ja sain käyttää myös omaa luovuuttani. Opin paljon tuottajalle tarpeellisia taitoja ja erityisesti kansainvälisessä ympäristössä toimiminen oli minulle ainutlaatuinen tilaisuus oppimiseen. Koska instituutti järjesti ohjelmaa myös Latviassa, sain kokemusta monikansallisesta tuotannosta.

Tyypillisen viikon aikana olin mukana järjestämässä näyttelyjen avajaisia, etsin ja toimin kontaktihenkilönä alihankkijoiden kanssa (mm. painotalot, rakentajat, kuljetusyritykset, cateringfirmat), suunnittelin ohjelmaa, kirjoitin tiedotteita ja hoidin toimiston rutiineja kuten lehtien hyllyttämistä ja poistoja. Yhtenä toimenkuvanani oli myös edustaminen erilaisissa tapahtumissa joko itsenäisesti tai yhdessä muun henkilöstön kanssa. Yleensä tapahtumat olivat esimerkiksi näyttelyjen avajaisia, konsertteja, festivaalien avajaisia ja muiden maiden edustustojen vastaanottoja.

Instituutissa koettiin mielenkiintoisena tutustua, mitä kaikkea tuottajan ammattikorkeakoulutus pitää sisällään. Koulutuksen käytännönläheistä otetta arvostettiin ja se koettiin laaja-alaiseksi.

Suurimpana hyötynä instituutilla koettiin työharjoittelijan rooli ulkopuolisen silmin katsojana. Kysymyksillään harjoittelija sai työntekijät tarkastelemaan omia toimintamallejaan uudesta näkökulmasta. Harjoittelijana itse koin suurena hyötynä sen, että näin kuinka esimerkiksi ministeriöiden ja lähetystöjen yhteistyö instituutin kanssa hoitui.
Havaitsin harjoitteluni aikana, että Virossa työkulttuuri on hyvin erilainen suomalaiseen verrattuna. Suomessa ohjelmat suunnitellaan hyvissä ajoin, kun taas Virossa ohjelmat saatavat elää viime metreille asti. Toisaalta työt tehdään niin kuin on luvattu, ja lupauksiin voi aina luottaa.
Viroon tultaessa tulee opetella myös tietynlainen nöyryys. Viroon ei voi tulla holhoamaan tai opettamaan, ei voi lähtökohtaisesti ajatella, että suomessa kaikki on kategorisesti paremmin.
Virolaiset ovat paljon tietoisempia ja ylpeämpiä omasta kulttuuristaan kuin suomalaiset ja he ovat valmiita suurempiin ponnistuksiin yksilötasolla sen säilyttämiseen. Suomalaiset taas ovat omaksuvat helpommin muualta tulevia vaikutteita ja eikä oman kulttuurihistorian tuntemus ole niin vahvaa kuin Virossa.