Oheiset haastattelut on kirjoitettu kulttuurituotannon tutkinnon ensimmäisen vuoden Ammatillinen kirjallinen ilmaisu -opintojaksolla syksyllä 2014, ja osa myöhemmin, keväällä 2017. Opiskelijat ovat saaneet palautetta teksteistään ja heillä on ollut mahdollisuus työstää niitä eteenpäin palautteen pohjalta. Jutut julkaistaan haastateltavien ja kirjoittajien luvalla ja opintojaksolle viimeksi palautetussa muodossa.
Tervetuloa tutustumaan kutuihin -14!
Vera Schneider päätyi opiskelemaan kulttuurituotantoa Helsingin Metropoliaan alunperin roolipelien innoittamana. Lapsuuden fantasiatarinoista liikkeelle lähtenyt harrastus kehittyi vakavammaksi toiminnaksi aikuisiän kynnyksellä. Harrastus roolipelien parissa avasi Schneiderille mahdollisuuksia toimia erilaisissa tuotannollisissa tehtävissä, joista kimmoke tuottajan ammattiin sai alkunsa.
Schneider on järjestänyt liveroolipelitapahtumia jo useiden vuosien ajan. ”Meidän pelit ihan ensimmäisestä pelistä eteenpäin on ollut noin 50 henkilön suuruisia. Ne on liveroolipeleiksi työmäärältään iso- tai keskikokoisia, koska ne vaatii tosi paljon kirjottamista”, Schneider kertoo. Hän on ollut mukana tuottamassa Ropecon-tapahtumaan erilaisia ohjelmanumeroita ja kilpailuja sekä yhtä musikaalia, joissa yhdistettiin teatteria ja roolipeliä.
Roolipelin tuottaminen on verrattavista tuottajan tehtävien lisäksi kirjailijan työhön. ”Ihan ensimmäisenä tarvitaan peli-idea, se on se mistä kaikki lähtee liikkeelle”, Schneider kuvailee. ”Pelillä täytyy olla lähtökohta ja tavoite, jonka jälkeen ideoidaan minkälaisia hahmoja pelissä on mukana ja mitä pelaajat saavat siitä irti. Seuraavaksi alkaa varsinainen kirjoitusprosessi, jossa isoja juonikuvioita viedään kokoajan lähemmäs henkilötasoa. Lopulta päästään pisteeseen, missä kirjoitetaan auki yksittäisten hahmojen menneisyydet”. Pelaajille annetaan yleensä valmiiksi luodut hahmot, joihin eläytymällä heidän on tarkoitus pelata annetussa tilanteessa. Pelit voivat kestää muutamista tunneista useaan päivään.
Schneiderin mielestä roolipelejä olisi mahdollista kehittää Suomessa eteenpäin huomattavasti. Jos roolipelien kenttää vertaa esimerkiksi Tanskaan, on ero kuin harrastajan ja ammattilaisen välillä. ”Ongelma Suomessa on liveroolipelaajien yleinen maine nörtteinä, mikä häiritsee lajin suosion kasvamista. Todellisuudessa liveroolipelit voivat olla aivan muuta kuin metsässä juoksemista rooliasut päällä.”
Esimerkiksi Tšekissä pidettiin useamman päivän liveroolipelitapahtuma vankileirin piiritystilanteesta, jossa osa pelaajista toimi vartijoina ja osa vankeina. Pelissä mentiin hyvin pitkälle jokaisen eläytyessä rooleihinsa. Tällaisissa tapauksissa pelaajilla on mahdollista kokea henkilökohtaisella tasolla, millaista on toimia vartijana ja minkälaisen tunteiden kirjon vangit saattavat käydä läpi vankeuden aikana.
Pelitilanteen purkaminen on olennainen osa roolipelin kaarta. On erittäin tärkeää, että jokainen pääsee kertomaan pelin aikana nousseista tuntemuksista ja ajatuksista. ”Etenkin Tšekin kaltaisessa roolipelitilanteessa pelin purkaminen on välttämätöntä, jotta pelaajat saavat palautua henkisesti eikä rooli jää heille päälle”, Schneider valaisee.
Vaikka roolipelaaminen on tärkeä osa Schneiderin elämää, eivät hänen tulevaisuudensuunnitelmansa rajoitu pelkästään roolipelien järjestämiseen. ”Suunnitteilla opiskelun jälkeen on mahdollisesti suunnata erilaisiin tapahtumatuotantoyrityksiin”. Schneider uskoo Metropoliasta saamallaan opetuksella olevan paljon hyötyä tulevaisuudessa, mutta kokee myös roolipeliharrastuksen kautta saaneensa vankan pohjan tapahtumatuotannon kentälle.
Kirjoittanut: Tiia Kekäläinen
Keväällä 2012 suoritettu TTVK:n ja eri viranomaistahojen yhteisratsia helsinkiläis- yökerhoihin herätti kiivaan keskustelun musiikin tallennuslupa- ja esitysmaksuista. Lopputuloksena oli järkevöitetty järjestelmä, jossa lisenssit yhdistettiin yhdeksi. Uudistetusta lisenssistä tuli myös huomattavasti aikaisempaa halvempi.
Teoston ja Gramexin tallennuslupa- ja esitysmaksut ovat olleet keskustelun aiheena jo pitkään. Lisenssien muutoksista on neuvoteltu vuodesta 2009 DJ:den ja eri etujärjestöjen taholta. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti järjestelmän monimutkaisuus, eri tallennus- ja esitysmetodien suuret hintaerot sekä useiden eri maksujen maksaminen soittotavasta riippuen.
Otetaan esimerkiksi Lady Gagan levy ’The Fame Monster’. Levyllä on 24 kappaletta. Levyn löytää hintaan 7€. Jos DJ päättää soittaa kappaleet samaiselta levyltä ravintolassa, ei hänen tarvitse suorittaa mitään maksuja Teostolle tai Gramexille. Jos DJ taas päättää siirtää kappaleet levyltä digitaaliseen muotoon esimerkiksi kovalevylle, on hänen maksettava tämän lisäksi Teostolle ja Gramexille 29,29€. Jos levyn sijaan kappaleet ostetaan digitaalisena, on hinta yhteensä lisensseineen 50,17€. Yhtenä vaihtoehtona on vielä levyn kopioiminen jostain muusta lähteestä esimerkiksi ystävältä. Tällöin hinta, joka koostuu pelkistä lisensseistä, on 29,29€.
CD:ltä tai vinyyliltä soittaminen on siis halvinta. Kappaleiden kopioiminen moninkertaistaa kustannukset. Vuosilisenssit sopivat parhaiten paljon keikkailevalle ja kuukaudessa hyvin ansaitsevalle DJ:lle sekä DJ:lle, joilla on suppea kappalevalikoima. Tämän kaltaiset DJ:t edustavat kuitenkin vähemmistöä. Häviäjiä ovat vähän keikkailevat ja laajalla kappalevalikoimalla esiintyvät DJ:t. Klubitapahtumia järjestäville DJ:lle lisenssit eivät sovellu oikein laisinkaan, sillä kustannukset nousevat nopeasti hyvin suuriksi.
Ratsiat ja uudistukset lisensseissä
Keväällä 2012 TTVK yhdessä eri viranomaistahojen kanssa teki ratsian 40 yökerhoon pääkaupunkiseudulla. Tarkoituksena oli tarkistaa olivatko DJ-esiintyjien lupa-asiat kunnossa. Osassa ravintoloista jouduttiin keskeyttämään musiikin soitto pitkäksikin aikaan. Ratsia kirvoitti keskustelun lisensseistä aivan uudelle tasolle ja tapahtumat nähtiin yleisesti melko huonossa valossa. Hyvää tapahtumissa oli kuitenkin se, että pitkästä aikaa tekijänoikeusjärjestöt ja DJ-puolen edustajat kokoontuivat yhteen todellisessa uudistus mielessä. Neuvotteluja oli nimittäin pitkään käyty läpi täysin tuloksettomasti.
Huhtikuussa 2013 voimaan astuneessa uudessa mallissa on lisenssit nivottu yhteen yhdeksi maksuksi. Lisenssi kattaa niin Teoston edustamat säveltäjät, sanottajat ja kustantajat kuin Gramexin edustamat esittäjät ja tuottajat. Sen lisäksi, että lisenssejä on enää yksi, kappalemääriä koskevat rajoitukset poistuivat ja lupien hinta laskee. Entiseen tapaan ravintolalla on oltava esitysoikeus musiikille. Tämän korvauksen suuruus riippuu taas siitä, kuinka suurelle yleisölle musiikkia esitetään.
Vaikka uudistettu lisenssi on suuri harppaus eteenpäin, on sitä kritisoitu. Useissa maissa pelkästään yökerhot maksavat musiikin esittämisestä. DJ:den harteilla ei ole maksaa näihin liittyviä lupia. Järjestelmän järkevöittämiseksi vielä entisestään olisi tämä seuraava luonnollinen askel. Uudistus ei myöskään oikein vastaa kysymykseen CD-levyjen tai vinyylien siirtämisestä digitaaliseen muotoon. Nämä liittyvät myös suurempiin tekijänoikeuskysymyksiin, joita joudutaan väistämättä käymään läpi lähitulevaisuudessa.
Lähteet
Nicholas Danford
Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.
Mikä vaikutus kulttuurituotannon ylemmällä AMK-tutkinnolla on tuottajien työtilanteeseen?
Kulttuurituotannon ylempi AMK-tutkinto eli tuttavallisesti Kutu-YAMK on antanut tuottajille uutta osaamista ja avannut ovia kehittämistehtäviin. Kulttuurituottajille tämä Master-tason tutkinto on ollut tarjolla vuodesta 2009. Suomessa suoritetaan vuosittain yli 1500 ylempää AMK-tutkintoa, joista 20 on kulttuurituottajia. Määrä ei ole suuri, mutta koulutus on lisännyt huomattavasti osaamista alalla.
Keväällä 2012 valmistuneille kulttuurituottajille (YAMK) tehtiin kysely, jonka tarkoituksena oli kuulostella, millaiseksi he kokivat opintojensa merkityksen reilun vuoden jälkeen valmistumisesta.
Päällimmäiseksi vastanneille nousi tietoisuus omasta erikoisosaamisesta ja mahdollisuus lähteä tavoittelemaan haastavampia työtehtäviä. Kouluttajien näkökulmasta opiskelijoita yhdistää kulttuurialalle tyypillinen vahva sisäinen motivaatio, eikä kukaan vaikuttanut tekevän tutkintoa vain sen antaman statuksen vuoksi.
Tutkinnon tavoitteena on kouluttaa sellaisia alan asiantuntijoita, joilla on kyky kehittää omaa toimintaansa osana laajempaa kokonaisuutta. Eräs kulttuurituottaja YAMK kuvaa omaa tilannettaan näin:
Siirryin yksittäisten tapahtumien järjestäjästä laajempien kokonaisuuksien tekijäksi. AMK-opinnot ja työkokemus toivat vahvan osaamisen tuotantoprosessien hallinnassa ja YAMK-tutkinnon myötä linkityin koko kulttuurikenttään. Nyt istun kaupungin strategiapalavereissa ja olen mukana vaikuttamassa tulevaisuuden tapahtumiin.
Siirtymisen ammattilaisesta asiantuntijaksi kiteytyy hyvin myös tässä vastauksessa:
Kulttuurituottajuus alkaa olla jo jonkun verran tunnettu asia, jonka myötä kentällä ymmärretään työmme sisältöjä. Ylempi tutkinto tuo sille selkeästi lisää asiantuntijuuspainoarvoa, jolla taas pääsee mukaan kehittämistehtäviin ja vaikuttamaan omaan työhön, kulttuurin kenttään ja edelleen ammattikunnan arvostukseen ja koko alan rakenteisiin.
Nouseeko palkka YAMK-tutkinnon myötä?
Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Näin kuitenkin kävi, ja kyseinen henkilö ei ollut ainoa, joka uuden työn palkkausta sopiessaan kokee olevansa aikaisempaa vahvemmassa asemassa. TAKU:n vähimmäispalkkasuositukset mainittiin hyväksi tueksi palkkaneuvotteluille. Moni arveleekin tutkinnon merkityksen korostuvan aina näissä uusissa käänteissä: työpaikan tai toimenkuvan muutoksissa.
Verkostosta vahvistusta ammatti-identiteetille
Opiskelukaverit ovat tietenkin opintojen suola. 20 henkilön ryhmä koettiin sopivan kokoiseksi, ja siinä ehti tutustua hyvin toisiinsa. Yhteiset pohdinnat ja vertaisarvioinnit auttavat jäsentämään omaa osaamista suhteessa muiden osaamiseen ja yhteiskunnan tarpeisiin.
Ai niin ja kaiken tuon lisäksi tietysti parasta on ollut meidän ihana verkosto! Kaikki mahtavat uudet kollegat niin opiskelijat ja opettajat. Se on iso osa ammatti-identiteettiä!
Kulttuurituotannon YAMK-tutkinnon suorittaminen vuodessa edellyttää tiukkaa rutistusta. Vuoden aikana oma työ muuttuu oppimisympäristöksi ja vapaa-aika täyttyy strategisesta johtajuudesta, palvelujen tuotteistamisesta ja oman kehittämishankeen tekemisestä. Kysely todistaa, että aika kultaa muistot ja auttaa näkemään työn ohessa tehtyjen intensiivisen opintojen merkityksen. Ryhmä kannattelee ja valmistumisprosentti on lähes 100.
Kutu yamk kannattaa. Voin suositella! toteaa Anna Vesén, joka on vt. palvelujohtajana / kulttuurituottajana Riihimäen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikakeskuksessa.
Leena Björkqvist
Kulttuurituotannon lehtori, Metropolian Ammattikorkeakoulu