Tarinat

Kolmen kappaleen sääntö

Harva meistä tietää, että keikoilla käyvillä valokuvaajilla on vain kolme kappaletta aikaa kuvata kutakin esiintyvää yhtyettä. Metalfocus Photographyn Mika Ringman kertoo tämän säännön olleen vakiintunut maailmalla jonkin aikaa.

Aika on käytettävä Mikan mukaan tehokkaasti hyödyksi. Asiaa ei tietenkään helpota jos esiintyvä yhtye on myös kuvaajan fanittama. Siksi moni kuvaaja tekee kotiläksynsä jo hyvissä ajoin ennen keikkaa katsomalla videolta yhtyeen liikehdintää ennakoidakseen tilanteet ja olemalla kameroineen oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.

- Se jännitys, adrenaliini. Kaikki. Ja vain kolme biisiä aikaa. Kameran asetukset täydellisessä kondiksessa. Kuvat ei saa tärähtää ja on pakko tietää mitä bändi tekee. Siitä syystä jotkut meistä kuvaajista myös tekee sitä taustatyötä.

Töitä ilmaiseksi?

Tällä hetkellä harva tuntuu käsittävän, ettei livekeikkojen kuvaaja välttämättä saa mitään rahallista vastinetta työstään. Mikan mukaan Suomessa on vain muutama henkilö, jotka tienaavat elantoa kuvaamalla. Synkeämmin hän toteaa että jossain vaiheessa joku on lähtenyt tekemään kuvausta ilmaiseksi ja nyt jopa media olettaa kuvaajan tekevän työtä ilmaiseksi.

- Ihan sama kenelle olet kuvaamassa niin vastineeksi tarjotaan keikkalippuja ja t-paitoja palkkioksi. Niillä ei valitettavasti makseta pankille esimerkiksi kameran osamaksuja.

Jotkut mediat ovat laskeneet rimaa huomattavasti vaihtaen ammattimaisesti tuotetut kuvat amatööriotoksiin. Kuvat on saatettu ottaa huonolla kameralla puhumattakaan virallisista kuvausluvista. Asiaan perehtyneet ovat panostaneet kuvauskalustoonsa melkoisen määrän rahaa ja nimeltä mainitsemattomien mediatalojen toimintatavat saavat Mikan pyörittelemään päätään.

- Alkupanos pyörii jokaisella kuvaajalla siinä neljän ja kymppitonnin välillä riippuen tarpeesta. Sitten media ei ole valmis maksamaan pennin killinkiäkään kuvista. Ne saa jonkun teinin houkuteltua halvalla pokkarilla ottamaan kuvia keikasta tarjoamalla konserttiliput.

Huonolaatuiset kuvat eivät edes ole pahin ongelma, vaan Mikan mukaan artistit ovat suivaantuneet mediaan levinneistä epäsovinnaisista kuvista. Eräät artistit ovat jyrkästi kieltäneet kuvaamisen keikoillansa kokonaan. Tästä syystä Mika nostaa kuvaamisen etiikan ensisijaiseksi arvoksi työskentelyssään. Pitkällä juoksulla on valokuvaajan, artistin sekä median etu että kuvissa  noudatetaan hyviä tapoja.

Kaikesta huolimatta Mika ei ole asiasta lamaantunut vaan hän on koonnut alan kuvaajat yhteen ja pyrkii näin parantamaan musiikkikuvaajien etuja ja saamaan heidän äänensä kuuluville nykyistä paremmin alalla.

- Keikkakuvaaminen on hemmetin hieno harrastus. Sanon harrastus, koska en vielä tienaa penniäkään kuvaamisella. Mutta toisaalta on todella hienoa kun joku maailmantähti tuijottaa silmiin sieltä lavalta. Esimerkiksi viime Tuskassa Testamentin laulaja, Chuck Billy, otti kitaristin plektroja ja heitteli spontaanisti niitä kohti kamerani linssiä ja hymyili mulle. Kuitenkin sekin jätkä on tehnyt sitä yli kaksikymmentä vuotta. Sain siitä helvetin hyvän kuvan vangittua siinä hetkessä.

 

Pekka Johansson

Kirjoitus on tehty osana Kirjallinen viestintä-opintojaksoa.